Nuorten naisten bändi Indica on ehtinyt jo kolmanteen levyynsä Kadonnut puutarha. Ikähaitarilla 20-23 operoivan ryhmän aiemmat levyt ovat kelvanneet kansalle verrattoman hyvin. Debyyttilevy Ikuinen virta ylitti 30 000 kappaleen platinarajan, kakkosalbumi Tuuliset tienoot on 20 000 kappaleen myynnillään netonnut kultaa.
Indica-viisikon materiaalista vastaa viulua soittava solisti Jonsu. Vaikka musikantti on syntynyt tukevasti 1980-luvulla, suuri osa Jonsun suosikkimusiikista on tehty 1960- ja 70-luvuilla. Tai vielä sitäkin syvemmällä historian hämärissä. Jonsun suosikkilistalta löytyvät muun muassa The Beatles, Queen ja Kate Bush. Eikä klassinen musiikkikaan ole hänelle suinkaan vieras alue.
Siirretään kolmannelle luokalle
Uudella levyllä Indica rymistelee alkajaisiksi jopa punk-vaihteella, mutta sen jälkeen meno muuttuu rauhalliseksi ja usein sangen progemaiseksi. Mieleen saattaa tulla muun muassa koukeroistaan ja kiemuroistaan tunnettu YUP-yhtye.
"Mikäpäs siinä, YUP on hieno bändi", Jonsu sanoo kitaristi Jennyn nyökkäillessä vieressä hyväksyvästi bändikaverinsa arviolle.
Kadonnut puutarha soi myös jotenkin aikuisemmin, seesteisemmin ja arkisemmin kuin Indican aiempi tuotanto. Kun Jonsu bändinsä toisen levyn ilmestyttyä sanoi Indican päässeen ensimmäiseltä luokalta toiselle, niin nyt kai on sitten vuorossa pomppaaminen toiselta luokalta kolmannelle.
"Kyllä minä ainakin luulen, että me olemme päässeet kolmannelle luokalle", Jonsu olettaa.
Indican aikuistumisesta Jonsu ei ole ihan yhtä varma.
"Niin no, ollaanhan tässä taas yli vuoden vanhempia kuin edellisen levyn aikoihin. Mutta ainakin tämä on meidän levyistä kaikkein arkisin."
Vähemmän mutta paremmin
Lisääntyneen arkisuuden ja vähentyneen linnanneitomaisuuden myötä Indican meno on hypännyt kauemmas karnevaalitunnelmista ja satumaailmasta. Se voi johtua osin siitäkin, että kyseessä on Indican ensimmäinen talvella äänitetty albumi.
"Hain vahvuutta biisien alastomuudesta. Että biisit eivät puskisi väkisin. Varsinkin kakkoslevystämme tuli sellainen, että se on jotenkin hirveän täynnä", Jonsu luonnehtii.
"Niin, ei kappaleita kannata soittaa täyteen vain sen takia, että ne jostain syystä pitäisi soittaa täyteen. Kun soittaa vähemmän, keskittyy enemmän siihen mitä soittaa. Ja nyt on taas hienoa, kun pääsee keikoilla esittämään aivan uusia kappaleita", Jenny täydentää.
Nyt Indicalla on takana kolme albumia, mutta aikaa tehdä niitä lisää tämän bändin jäsenillä on vielä runsaasti.
"Jokainen päivä on työkalu tehdä musiikkia. Muusikon uran pitää olla koko elämän pituinen", Jonsu filosofoi.