Ina­rin­saa­me­lai­suus oli läsnä jo Kari Kyrön lap­suu­den­ko­dis­sa – "Saa­me­lais­kä­rä­jien tärkein tehtävä on saada rauha Saa­men­maa­han"

Kyrö on taistellut itselleen saamelaisvaalien äänioikeuden Korkeimmassa hallinto-oikeudessa: KHO vahvisti sen 2011. Vuoden 2015 vaaleissa hän oli kolmen eniten ääniä saaneen joukossa ja istui käräjillä vuodet 2015–2019.

– Kotona kyllä puhuttiin siitä, keitä me olemme. Vajavaisuutta olen tuntenut siitä, että inarinsaame oli meiltä hävinnyt ja kotikieli oli suomi, Kari Kyrö kertoo.
– Kotona kyllä puhuttiin siitä, keitä me olemme. Vajavaisuutta olen tuntenut siitä, että inarinsaame oli meiltä hävinnyt ja kotikieli oli suomi, Kari Kyrö kertoo.
Kuva: Olli Miettunen

Saamelaiskäräjien tärkein tehtävä on saada rauha Saamenmaahan, inarinsaamelainen Kari Kyrö sanoo.

– Saamelaiskäräjien tärkein tehtävä on saada rauha Saamenmaahan, sanoo syksyn saamelaisvaalien äänikuningas Kari Kyrö.

– Yhtään uutta kiistaa ei pidä synnyttää, vaan esiintyä maltillisesti ja yhtenäisenä valtionhallintoon päin.

Kyrö on taistellut itselleen saamelaisvaalien äänioikeuden Korkeimmassa hallinto-oikeudessa: KHO vahvisti sen 2011. Vuoden 2015 vaaleissa hän oli kolmen eniten ääniä saaneen joukossa ja istui käräjillä vuodet 2015–2019. Käräjien vaalilautakunta poisti hänet kuitenkin vaaliluettelosta viime heinäkuussa – ja KHO palautti sinne 1. elokuuta, juuri ennen syyskuun vaaleja.

– Tein jo toukokuussa, vaalituloksesta mitään tietämättä, aloitteen, jonka mukaan Saamelaiskäräjien pitää järjestää hallintonsa vaalituloksen ja demokratian pelisääntöjen mukaan. Ulkopuolisia hämmentäjiä on saamelaisasioissa liikaa, meidän pitää sopia asiat keskenämme.

Kari Kyrön syntymäkoti oli Ivalon Veskoniemessä, kalastajakylässä Inarijärven rannalla. Sieltä perhe muutti Hoikkaniemeen, Nellimintien varteen. Isä oli ”talollinen”, pientilalla oli muutama poro, lehmiä ja hevonen. Lisää elantoa neljän lapsen perheelle toivat kalastus, metsästys ja metsätyöt.

Hoikkaniemestä, joka on 17 kilometrin päässä Ivalosta, poika lähti Ivaloon kansakouluun ja kunnalliseen keskikouluun – ja viikoiksi asuntolaan muiden erämaakylien lasten tavoin.

– Kaverit olivat mettätalojen lapsia, naapurikylä Keväjärven kolttia ja muita saamelaisia, sekä Ivalon poikia. Mitään eroa ei tehty syntyperän kanssa, sillä perheet olivat metsätaloissa pitkälti samanlaisia. Metsästeltiin ja kalasteltiin jo poikasena, Kyrö muistelee.

Nuori mies avioitui jo 19-vuotiaana ja vuonna 1965 perhe muutti Kevolle, josta Kyrö oli 22-vuotiaana saanut luonnonpuiston vartijan viran. Eläkkeelle hän jäi 43 työvuoden jälkeen puistomestarina.

Kari Kyrö tunnetaan urheilumiehenä. Oman kilpauransa hän joutui lopettamaan selkärankareuman takia 27-vuotiaana, mutta jatkoi hiihdon parissa valmentajana. Työn tuloksena on tullut muutamakin SM- ja nuorten ja aikuisten MM-mitalikin.

– Urheilu on hyväksi nuorten kehitykselle. Valmentaminen on tavoitehakuista ja kilpailuissa voitot ja tappiot kasvattavat. Kisoissa jokainen lapsi pitää palkita, jokaisesta löytyy vahvuuksia.

Inarinsaamelaisuus oli läsnä jo Kyrön lapsuudenkodissa.

– Kotona kyllä puhuttiin siitä, keitä me olemme. Vajavaisuutta olen tuntenut siitä, että inarinsaame oli meiltä hävinnyt ja kotikieli oli suomi, Kyrö kertoo.

Äidinkielen hävittivät muun muassa papit 1700-luvulta alkaen. Ilmiannoillaan he aiheuttivat käräjäoikeuden tuomioita: sakkoja, häpeää ja jopa raipaniskuja niille inarinsaamelaisille, jotka opettelivat suomea laiskasti. Niinpä Kyrön ikätoveritkaan, erämaissa asuneita lukuun ottamatta, eivät enää puhuneet Inarin Hautuumaasaarissa lepäävien esi-isiensä kieltä.

Polveutuminen ja asiakirjanäytöt ratkaisevat Kyrön mielestä alkuperäiskansan jäsenyyden – tosin pitkässä kiistassa lieneekin pohjimmaltaan kyse enemmän intressien ristiriidasta.

– Mitä pienempi porukka valtion rahaa on jakamassa, sitä enemmän on jaettavaa, hän yksinkertaistaa.

Saamelaiskäräjien lähes seitsemän miljoonan vuosibudjetilla pitäisi kuitenkin huolehtia kaikkien saamelaisryhmien kulttuureista, jaossa vähille ovat jääneet muun muassa Inarin kalastajasaamelaiset ja vanha pyyntikulttuuri.

Kari Kyrö

Syntynyt Ivalon Veskoniemessä 1943 inarinsaamelaiseen perheeseen.

Työskenteli 43 vuotta Utsjoella Kevon luonnonpuistossa, muun muassa puistomestarina. Jäi eläkkeelle 2008.

Asuu Inarin kirkonkylässä. Perheessä vaimo ja neljä aikuista poikaa.

Saamelaiskäräjien jäsen 2015–2019. Muita luottamustoimia: Inarin kalastusalueen hallituksen puheenjohtaja, Suomen Hiihtoliiton liittovaltuusto, Pohjois-Suomen Yhteismetsien hallitus, Inarinmaan lapinkyläyhdistyksen hallitus ja Inarijärven seurantaryhmä.

Harrastaa kalastusta ja luonnossa liikkumista, urheiluseuratyötä ja valmennusta. Valmentanut nuoria hiihtäjiä Inarin Yritys ry:n riveissä. TUL:n hiihdon päävalmentaja 1978–1979. Liikuntaneuvos.

Saamelaisuus rinnastetaan usein siihen, että henkilö on hyväksytty Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, mikä antaa oikeuden äänestää ja asettua ehdolle saamelaiskäräjien vaaleissa. Viime vuosina ratkaisuja on usein haettu KHO:sta.