Inarin kirkonkylässä on innostuttu alueen alkuperäisestä kielestä, inarinsaamesta. Omakielinen Kokepuko (Kuiva hauki) -lauluyhtye vetää salit täyteen, yläkoulun oppilaat kääntävät rokkia inarinsaameksi ja perheissä harkitaan inarinsaamen ottamista kotikieleksi.
Pienen kieliyhteisön tukipylväiksi koulutetaan kokopäiväisesti lähes kahtakymmentä eri alojen ammattilaista vuoden ajan. Jos kielen elvyttäjien toiveet toteutuvat, tarvitaan kirkonkylässä pian nykyistä isompi kielipesä ja Ivalossa kokonaan uusi.
Inarinsaamelaiseen Kantola-Nikulan perheeseen kieli palaa kolmen sukupolven takaa: vanhemmat ja isovanhemmat ehtivät menettää sukujen alkuperäisen kielen, nyt sen ottamista perheen kotikieleksi harkitaan pienen Emmi-tytön myötä. Emmi tutustuu kieleen inarinsaamen kielipesässä, ja äiti Pia Nikula on mukana kielikoulutuksessa.
"Kieltä ei varsinaisesti osannut kaivata ennen kuin oman lapsen myötä", Nikula kertoo. Hänellä on takanaan muutamia kielikursseja, joten passiivinen kielitaito puhkesi koulutuksen ja työharjoittelun aikana puhekieleksi muutamassa viikossa.
Pia Nikula hyödyntää kielitaitoaan myös työssään Saamelaismuseo Siidan asiakaspalvelijana. Elokuussa alkaneeseen koulutukseen valittiin vain ammattilaisia, joiden kielitaito on hyödyksi yhteisölle: muun muassa opettajia, päivähoitajia, pappeja, toimittajia ja virkamiehiä. Valintaan vaikuttivat myös siteet Inariin ja halu jäädä alueelle.
Opetusmetodi on Suomessa uusi, sillä teoria- ja työharjoittelujaksojen lisäksi oppia jakavat kielimestarit, vanhemmat perinteen ja kielen taitajat. He ottavat opiskelijat luokseen arkiaskareiden lomassa.
"Minä olin Nellimissä, missä leivottiin Leena Saijetsin luona karjalanpiirakoita, tehtiin himmeleitä ja opeteltiin kenkäheinien käsittelyä. Paikalle tuli myös pari kylän mummoa. Puhuimme koko ajan inarinsaamea", Kaisa Vuolukka kertoo.
Perhepäivähoitaja-Vuolukan mies on kolttasaamelainen, joten koltankielen opinnot ovat ehkä edessä. Viime talvena Vuolukka opiskeli pohjoissaamea.
Ivalossa järjestetyssä käsityöpajassa kaksi kielimestaria opetti inarinmallisten sukkien, lapasten ja paulojen tekemistä, karvakenkien valmistamista sekä silkin sitomista.
"Kun oikeasti pärjäsi kielellä viikon, oli voittajafiilis - vaikka perjantaina takki olikin tyhjä", Nikula muistelee työharjoitteluaan radiossa.
Inarinsaamen täydennyskoulutuksen on kehittänyt Inarin Partakossa lapsuutensa viettänyt tohtori Marja-Liisa Olthuis. Koulutuksen järjestävät Oulun yliopiston Giellagas-instituutti ja Saamelaisalueen koulutuskeskus.
"Mikään oppilaitos ei olisi yksin pystynyt toteuttamaan näin poikkeuksellista koulutusohjelmaa, sillä kielimestarit luovat kontakteja kieliyhteisöön. Malli on Kaliforniasta, missä on elvytetty pieniä kieliä", Olthuis kertoo.
Koulutus palvelee myös tutkimusta. Kasvatustieteen maisteri Irmeli Moilanen tekee väitöskirjaa koulutuksen vaikutuksesta kielen elpymiseen ja kielisosiologi Annika Pasanen väitöskirjaa kielipesästä. Olthuis puolestaan valmistelee jo yleisteosta inarinsaamen elvytysmetodista.
Koulutuksen maksajina ovat työnantajat, TE-keskus sekä oikeusministeriö. Kielimestarijaksot rahoittaa Jenni ja Antti Wihurin rahasto ja opetuksen suunnittelun Suomen kulttuurirahasto.