Inarinjärven radioaktiivisen cesiumin pitoisuudet ovat kevään mittausten mukaan alhaisella tasolla. Säteilyturvakeskus (STUK) on selvittänyt pitoisuuksia Inarinjärven kaloissa 1960-luvulta lähtien. Pitoisuudet ovat laskeneet viimeisen vuosikymmenen aikana alhaiselle tasolle.
Uusimpien mittaustulosten mukaan cesium-pitoisuudet olivat Inarijärven hauessa ja ahvenessa vain 20 becquereliä kilossa.
Pääasiassa 1960-luvulla tehtyjen ydinasekokeiden sekä keväällä 1986 sattuneen Tshernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden vaikutukset näkyivät myös Lapin järvien kaloissa lievästi kohonneina radioaktiivisen cesiumin pitoisuuksina.
Tshernobylin laskeuma näkyi kohonneina cesium-pitoisuuksina muutamana onnettomuuden jälkeisenä vuotena.
Korkeimmat pitoisuudet löytyivät hauesta ja ahvenesta. Vähiten cesiumia oli siiassa, muikussa ja särjessä. Cesium-pitoisuudet olivat petokaloissa sekä 1960-luvulla että heti Tshernobylin onnettomuuden jälkeen 150-350 becquereliä kilossa. Muissa kaloissa pitoisuudet jäivät kyseisinä ajankohtina alle 100 becquereliin kilossa.
Euroopan unioni on antanut vuonna 2003 suosituksen, jonka mukaan myytävissä kaloissa ei saa olla radioaktiivista cesiumia yli 600 becquereliä kilossa. Lapin kaloissa tämä pitoisuus ei ole missään vaiheessa ylittynyt.
Sen sijaan Keski-Suomessa, johon Tshernobylin laskeumaa tuli runsaammin, voivat pitoisuudet vielä paikoitellen olla suositeltua suuremmat.