Metsuri Ari Paadarin, 49, moottorisaha laulaa iloisesti, kun mies kaataa ja karsii puita Inarijärven itäpuolella Kessin kairassa noin 20 kilometrin päässä Nellimin kylästä. Vielä viime viikolla hänen ja tiimin muiden metsureiden työmaa sijaitsi lähellä Nellimiä, missä metsähallitus kuitenkin keskeytti hakkuut YK:n ihmisoikeuskomitean antaman suosituksen mukaisesti.
Nellimin hakkuista oli valittanut YK:n ihmisoikeuskomitealle kolme poromiestä, joiden mielestä hakkuut sijaitsivat poronhoidolle tärkeissä laidunmetsissä. "Nämä poromiehet ovat veljiäni. Oudolta tuntuu, että sen seurauksena syrjitään nyt minun metsurintyötä, vaikka samanlainen saamelainenhan minäkin olen", hän sanoo.
Ari Paadar ei syytä tulehtuneesta tilanteesta veljiään, joiden kanssa hänellä on aikaisemmin ollut ihan hyvät välit. Hän tiedostaa, että inarilaisia, Nellimin kyläläisiä ja jopa perheitä tappeluttavat tahot ovat muualla, osa hyvinkin kaukana.
"Mieluummin eläisimme sovussa, sillä olemmehan eläneet pitkän nuoruutemme saman katon alla. Aikaisemmin olemme pärjänneet samoilla palkisilla. Kyselimme välillä toisiltamme neuvojakin, mikä on hakkuissa ja poronhoidossa kenenkin mielestä hyvä", Paadar kertoo.
Ulkopuoliset
lyövät löylyä
Ikään kuin toisintona taannoisista Vuotoksen ympärillä käydyistä riidoista myös Nellimissä kyläläiset ovat jakaantuneet kahteen leiriin. Kun kiistaan ovat lyöneet löylyä monet ulkopuoliset ja myös ulkomaalaiset tahot, ihmisten välit ovat tulehtuneet.
"Kylästelyreissut veljieni luo ovat käyneet aika vähiin. Meillä sisaruksilla on yhteinen jakamaton tila, joten pakkoasiaa aina silloin tällöin on", Ari Paadar kertoo.
Paadar kuten kaikki Inarissa ovat epätietoisia, miten paikallisten käsistä karanneessa kiistassa edetään. Mies pohtii, pitääkö myös hänen tehdä valitus YK:n ihmisoikeuskomitealle omien ihmisoikeuksiensa polkemisesta.
"Jossakin päin maailmaa ihmisiä kidutetaan vankiloissa ja pahimmassa tapauksessa jopa tapetaan, mutta puututaanko niihin? Kun me metsurit teemme laillista työtä, meidät leimataan rikollisiksi", hän valittaa.
Tulevaisuus
hämärän peitossa
Ari Paadar on työskennellyt metsurina toistakymmentä vuotta. Aikaisemmin hän oli muun muassa traktorihommissa ja töissä rakennuksilla. Hänen seitsenhenkiselle perheelle taistelu leivästä ei ole leikin asia. "Jos tässä hässäkässä menee työpaikka, niin en tiedä mitä teen. Ehkä jättäydyn monien muiden tavoin yhteiskunnan elätettäväksi", hän piikittelee.
Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen metsätalouspäällikkö Pertti Heikkuri on yhtä epätietoinen tulevasta kuin metsuri Paadar. Ainakin toistaiseksi kaikki Nellimin metsurit on työllistetty toisille leimikoille. Joulukuun alkupäivinä metsähallitus käynnistää yt-neuvottelut, joiden aikana henkilöstölle selvitetään edessä olevat vaihtoehdot.
"Näissä neuvotteluissa lomautukset tuskin tulevat vielä esille, mutta tällä volyymilla metsureille ei ole töitä kovin moneksi kuukaudeksi. Viimeistään kevättalvella hakkuualueiden supistukset alkavat tuntua", hän arvioi.
Inarin metsureiden pääluottamusmies Seppo Huovinen uskoo, etteivät Inarissa operoivat Greenpeace ja muut luontojärjestöt ole huolissaan porotalouden ongelmista tai saamelaisten maanomistuskysymyksistä.
"Todellisina vaikuttimina heillä on halu saada oma sertifikaattinsa valtion ja kuntien metsiin. Sen myötä he pääsisivät vaikuttamaan, miten näitä metsiä käytetään. Samalla he pääsisivät rahastamaan sertifikaatin valvonnalla. Eli perimmäisenä vaikuttimena luontojärjestöillä on raha", hän epäilee.