”Inarissa kaivetaan esiin sotavankileiri” oli otsikoitu Kalevan (2.8.) juttu yleisökaivauksista. Siitä muistuu mieleeni tutustumiseni kyseiseen alueeseen 1960-luvulla.
Silloin siellä oli vielä parakintapaisia riukuhirsistä kyhättyjä rakennuksia ynnä muuta. Olimme järvenpääläisen ystäväni Laurin kanssa Lapin-retkellä.
Asuinpaikkani oli silloin Kellokoskella, ja sieltä olivat sikäläiset ystäväni liikuntaneuvos Jouko Puustinen ja psykologi Seppo Anttila tekemässä matkaterapiaa Kellokosken sairaalan potilaille. He olivat leiriytyneet Inarin Korppijärvelle, vuokranneet sieltä vanhan metsäkämpän terapiaretkeläisten tarpeisiin, ja sieltä käsin tekivät retkiä alueella.
Me menimme tapaamaan matkallamme heitä, ja Jouko kuljetti meidät tutustumaan myös siihen entiseen vankileiriin.
Lohduton, tosi ankea paikka se oli, piikkilankojen ympäröimä. Harmi, että en ottanut kameraa sille vankileirimatkallemme.
Jouko kertoi, että hän ja Kellokosken sairaalan johtava lääkäri Ilkka Taipale kävivät siellä myös vuosia myöhemmin. Sillä matkalla heille tuli ajatus, että kyseinen paikka tulisi saada ikuistetuksi valokuvin ja historiikkiin.
He ottivat yhteyden silloiseen Lapin läänin maaherraan Hannele Pokkaan ja pyysivät, että hän ryhtyisi asian vaatimiin jatkotoimenpiteisiin.
Mitään ei ole asiasta kuulunut. Olisivatko poliittiset kiireet olleet hänelle tärkeämpiä kuin Lapin historiaan liittyvien asioiden taltiointi.
Veikko Saarela
Raahe
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.