Paatsjoen Suomen puoleisista joista ei ole kesän aikana löytynyt ainuttakaan jokihelmisimpukkaa. Myöskään Kessijoesta raakkuja ei ole tavattu. Sen sijaan Näätämöjoessa on tehty muutamia havaintoja, mutta sielläkin lajin kanta on erittäin heikko.
Jokihelmisimpukan esiintymistä ja populaatioiden tilaa Pohjoiskalotin koillisosassa selvitetään kolmevuotisessa tutkimushankkeessa.
Kuluvana kesänä tutkimusten pääkohteena ovat olleet Paatsjoen Suomen puoleiset joet.
"Alueelta ei aikaisemmin ole tehty ensimmäistäkään raakkuhavaintoa eikä niitä tehty nytkään. Emme löytäneet kesän aikana raakuista edes viitteitä. Oletettavaa on, ettei raakkuja ole Paatsjoen Suomen puoleisissa vesissä koskaan ollutkaan", hanketta vetävä Panu Oulasvirta kertoo.
Suurin osa Paatsjoen alueen Suomen puoleisista joista laskee Inarinjärveen. Inariin laskee myös Kessijoki, jota tutkijat ovat kesän aikana sukellelleet.
"Kessijoestakaan raakkuja ei löydetty. Tutkimme myös monia Kessin alueelta suoraan Paatsjokeen laskevia pieniä latvajokia, mutta niissä vettä oli liian vähän ja pohjat raakuille soveltumattomia", Oulasvirta kertoo.
Sen sijaan Paatsjoen Norjan puoleisista sivujoista ja myös Venäjän puolelta raakkuja on löydetty. Tosin Petsamon nikkelisulattojen lähellä vesistön happamuus on tuhonnut raakut.
Paatsjoen ja Kessin jälkeen tutkijat siirtyivät keskiviikkona Pulmankijoelle Nuorgamin seutuville Utsjoelle.
"Katsastamme muutaman päivän Pulmankijokea, joka alun perin ei kuulunut tutkimushankkeeseen. Tenoa tutkivat norjalaiset halusivat kuitenkin ottaa sen mukaan, koska Pulmankijoki laskee Norjan puolella Tenoon", Oulasvirta kertoo. Etukäteen hänellä ei ole minkäänlaista ennakkokäsitystä, voisiko Pulmankijoessa olla raakkuja.
Näätämön kanta erittäin heikko
Jokihelmisimpukan esiintymistä kartoitetaan rajat ylittävällä yhteistyöllä. Viime vuonna aloitetussa hankkeessa on mukana myös norjalaisia ja venäläisiä tutkijoita.
Syyskuun alussa raakkututkijat matkustavat vielä Petsamoon, mikäli saavat venäläisiltä luvat kuntoon. Rajavyöhykkeellä on tarkoitus tutkia lähinnä Luton latvavesiä.
Tutkimusprojektin kolmantena vuonna ensi kesänä tutkijat tarkentavat Luton esiintymiä. Myös Näätämöjoki on uudelleen ohjelmassa.
"Tutkimme Näätämöä jonkin verran jo tänä kesänä. Siellä raakkukanta oli niin heikko, ettei se riitä kannan lisääntymiseen. Ensi kesänä katsomme, minkälainen tilanne on Näätämön sivujoissa", Oulasvirta sanoo.
Itä-Lapin raakut lajinsa viimeisiä
Itä-Lapin raakkukantojen on uskottu olevan elinvoimaisia, ja varsinkin UK-kansallispuistoa on pidetty lajin yhtenä viimeisistä tärkeistä eurooppalaisista esiintymisalueista.
Bio Passagen ja Metsähallituksen Perä-Pohjolan luontopalvelujen viime vuonna tekemä laaja yhteistutkimus kuitenkin osoitti, että jokihelmisimpukka on häviämässä sukupuuttoon myös sieltä ja todennäköisesti koko Suomesta.
Itä-Lapin vesissä raakkuja esiintyy paikoin runsaastikin, mutta niiden lisääntyminen on tällä hetkellä lähes loppunut.
Tutkimusten mukaan Luton vesistöalueen jokihelmisimpukat eivät ole tuottaneet poikasia käytännöllisesti katsoen ollenkaan viimeisten 60 vuoden aikana. Kemijoen ylähaaroilla lajin poikastuotanto on kääntynyt jyrkkään laskuun 50-60 vuotta sitten.
Tutkijat arvioivat, että ellei suojeluun ryhdytä, raakkukannat tulevat lähes katoamaan nykyisin elävien yksilöiden kuollessa.
