Ina­ri­lai­nen Ris­ten­rau­na Magga tais­te­lee saa­me­lais­ten pal­ve­lu­jen puo­les­ta, työ on jat­ku­nut yli 20 vuotta

Ristenrauna Magga promovoidaan ensimmäisenä saamelaisena naisena Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi.

Kuva: Helena Sahavirta

Vastustus ja pilkka on itkettänyt usein, kertoo Sámi Sosterin toiminnanjohtaja Ristenrauna Magga.

Inarilainen Ristenrauna Magga on taistellut saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalveluiden puolesta yli kaksikymmentä vuotta. Nyt sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistus eli sote nostaa esiin epävarmuuden siitä, turvaisiko se saamelaisten omakieliset palvelut.

– Soten järjestämislain mukaan saamenkieliset palvelut järjestettäisiin mahdollisuuksien mukaan ja tulkkaus riittäisi. Ne pitää kuitenkin turvata saamelaisten perusoikeuksina ja kirjata maakuntasopimukseen niin, että niihin saadaan valtionapu, Sámi Soster ry:n toiminnanjohtaja Magga painottaa.

Magga työskenteli 1970–90-luvuilla saamelaisalueella muun muassa kuntien sosiaalitoimessa ja Saamelaisvaltuuskunnan sosiaali- ja terveysjaoston sihteerinä ja vakuuttui siitä, että saamelaisväestön sosiaali- ja terveyspalvelut on räätälöitävä sen oman kulttuurin mukaisesti.

– Selvityksen tarve tuotiin esiin useita kertoja, mutta vasta kolmas ministeri tarttui asiaan. Selvitys valmistui 1995 ja Sámi Soster ry. perustettiin kolmannen sektorin toimijaksi, Magga kertoo.

Järjestön ensimmäisiä hankkeita olivat saamenkielinen vanhustyö ja neuvonta sekä tiedon välittäminen viranomaisille.

– Raskainta olivat kielteiset asenteet: kysyttiin, miksi pitäisi puhua saamea kun ymmärtävät suomea. Monesti itkin sitä, kuinka paljon hankkeita vastustetaan ja pilkataan – ja sama asenne jatkuu edelleen.

Mutta onnistumisiakin on ollut, varsinkin saamenkielisessä vanhustyössä ja kotiavussa.

– Elämänkaaren toisessa päässä äidinkieli palaa usein ainoaksi kieleksi, Magga korostaa. Mutta omaa äidinkieltä tarvitaan myös silloin, kun puhutaan ihmisen syvimmistä tunnoista, esimerkiksi mielenterveys- ja kriisityössä.

– On tärkeää, että ihminen ja auttaja ymmärtävät täysin sen, mitä toinen sanoo. Tulkkaamalla se on mahdotonta ja lisäksi kolmas ihminen vaikeuttaa luottamuksen syntymistä pienessä yhteisössä, jossa kaikki tuntevat toisensa, Magga kertoo ja lisää, että saamelaiseen kriisityöhön vaikuttavat monet muutkin tekijät, myös eri suvut.

Sekään ei ole hyvä, että kriisitilanteiden hoito on siirretty virka-ajan ulkopuolella Lapin kunnista Rovaniemen sosiaalipäivystykselle.

– Kun hoito siirtyy kauemmaksi, ei ole kielen ymmärtämistä eikä asuinpaikan tuntemusta.

Magga oli 1998–2004 Sámi Soster ry:n ainoa työntekijä, nyt heitä on saamelaisalueella 14, eniten vanhustenhoidossa ja päihdehuollossa.

Toimintaa on paljon. Yhdistys muun muassa kerää nettipankkia järjestöjen ja viranomaisten saamenkielisistä alan oppaista. Vanhustyössä on aloitettu matalan kynnyksen kohtauspaikat Inarissa, Enontekiöllä ja Vuotsossa, Utsjoelle etsitään työntekijää. Utsjoella ja Enontekiöllä on muistisairaiden arjen tukihanke.

Saamelaisnuorten aktiivisuus on Maggalle erityinen ilon aihe ja hän uskoo, että tulevaisuudessa juuri nuoret tulevat vaatimaan saamenkielistä palvelua muun muassa neuvoloissa, terveyskeskuksissa, erityissairaanhoidossa ja vanhustenhoidossa.