Erähenki valtaa harrastuskalastajan Inarijärvellä, jos jossain. Taukotupien tulilla voi iskeä niin sanottu Lapin hulluus eli, jos mies istuu nuotion loimussa kuksa kädessä itsekseen hihittäen, hän on selvä tapaus - hän tulee toistekin.
"Hieno reissu", toteaa Markku Niinistö ensimmäisestä kalastusmatkasta Inarinjärvelle heinäkuun alussa.
Viidestä kalastuspäivästä neljänä satoi vettä, ja tuuli nostatti välillä vaahtopäitä Jäämereltä puhaltaen. Kotipuolesta kantautui tekstiviestejä ihanasta helteestä, mutta entäpä sitten?
"Sain ensimmäisen kerran taimenia, harmaanieriöitä ja harjuksia siiman päähän", kuhan kalastukseen viime vuosina paneutunut Niinistö kertoo tyytyväisenä.
"Maisemat olivat hienoja, neitseellisempiä, kun ei juurikaan näy mökkejä."
Niinistön mielestä ensiretki Inarille oli hyvä tehdä kaverin kanssa, joka jo tuntee järveä.
"Säät voivat olla yllättäviä. Tuuli voi nousta niin nopeasti, ettei ihan soutuveneellä pelipaikoille uskaltaisi", hän mietiskelee. "Kyllä Inarille on päästävä uudelleen."
Antoisat hetket tiivistyvät Inarilla ruuan laittoon ja huulenheittoon taukotuvilla. Tätä mieltä on yrittäjä Aulis Kuurne, jolle kuluva kausi on kahdeksas Inarijärven maisemissa. Reilu 1 200 kilometrin matka autolla vene perässä ei sapeta yhtään, kun määränpäänä on erämaajärvi.
"Kevään kiireet nollataan siellä", Kuurne toteaa.
"Illanvietot nuotiolla samanhenkisten ihmisten kanssa ovat parasta. Silloin vaihdetaan venekuntien välillä kokemuksia ja kerrotaan, mihin kala on ottanut ja mistä. "
Kuurne satsasi merikelpoiseen venekalustoon pari vuotta sitten, kun harrastus nappasi lopullisen otteen.
"Aikaisemmin uisteltiin tuttavien veneillä Inarillakin".
Hän liittyi samalla Suomenlahden Uistelijoihin, ja merilohetkin ovat tulleet sen myötä tutuiksi vastuksiksi. "Mutta Inarilla käydään edelleen lähivuodet", Kuurne vakuuttaa.
"Heinäkuun lopun reissulla ajeltiin poikien kanssa vuonoissa vain maisemia katsellen, eikä kalastettu välillä lainkaan. Inarilla riittää tutkiskeltavaa."
"Syyskuussa mennään äijäporukalla", Kuurne kertoo.
Aina se ruokakalan antaa, on sanonta, jolla tarkoitetaan Inarinjärven saalisvarmuutta.
"Tyhjiä päiviäkin tulee. Viime vuosi oli 2000-luvun heikoin", Inarinjärven Uistelijoiden puheenjohtaja Vesa Tolonen kertoo.
Hän on kalastanut Inarilla yli 20 vuotta, joista viimeiseltä kymmeneltä vuodelta on tarkka kirjanpito: päivämäärä, keli, ottiviehe, ja niin edelleen. Tietoa on kertynyt rutkasti, sillä mies uistelee liki 300 tuntia kaudessa.
"Tutut käyvät heti vihkoni kimppuun, kun tänne tulevat", Tolonen naurahtaa.
Kaudella 2009 kului keskimäärin kuusi tuntia ennen kuin mittakala kiristi siimaa.
"Aikaisempina vuosina keskiarvoaika on ollut kolmisen tuntia. Eivät osaa tutkijatkaan sanoa, mistä taantuma johtuu. Nyt näyttää vähän paremmalta."
Kun Inarin Uistelijat lähtevät kalastuselämysten pariin, he suuntaavat kauas.
"Muutama vuosi sitten olimme Nasserjärvellä niilinahvenia kalastamassa. Ensi keväänä lähdemme Meksikoon sinimarliinien perään."