Pilvien jäälle heittämät varjot, lumilakeutta valkoisena viivana halkova moottorikelkan ura ja tuulenpyörteen ilmaan nostama lumisumu ovat sitä valon ja varjojen leikkiä, joka kiinnostaa taiteilija Mary Gregoryä.
Oulussa asuva lasitaiteilija
on tutkinut pohjoista valoa sydäntalvesta kevääseen Inarissa, missä häntä kiinnostavat myös paikallisten ihmisten lempimaisemat.
"Turistimaisemat eivät kiinnosta minua pätkääkään. Mutta eilen, ajaessani Saariselän ohi, taivaalla oli Kiilopään tienoilla voimakas väri ja kaikki pilvet kohdistuivat samaan paikkaan, mihin aurinko oli juuri laskenut", Gregory innostuu.
Erityisen ihmeellinen on Ukonjärven horisonttiviiva, jonka kangastuksia hän on havainnut yhdellä kertaa jopa kolme.
"Se oli omituinen näky, kun pilvistä tuli jäälle varjot ja valokin oli yhtä aikaa voimakas", Gregory kuvailee.
Moni Inarin saamelainen on kuvaillut Gregorylle samaa Ukonjärven pohjoispäästä avautuvaa maisemaa.
"Inarissa en ole tavannut vielä ketään, joka olisi näyttänyt minulle tavallisen turistimaiseman. Mutta olen tavannut ystäviä, joiden kanssa puhutaan samasta tunnelmasta, vaikka kummankin maisema on toinen. Siitä syntyy innostus, heimovelitunnelma."
Mary Gregoryn mielestä syntiä on se, ettei huomaa kauneutta. Sitä pitää kunnioittaa, sillä emme koskaan tiedä, kuinka kauan se säilyy.
Monelta ihmiseltä hän on kuullut, että pohjoinen ja Inari on erikoisen valon aluetta. "Sokaistuuko ja turtuuko ihminen, kun hän elää näin kauniilla alueella", Gregory kysyy.
Sumu on yksi ilmiö, joka häntä kiinnostaa. Hän on kuvannut autosta Saariselän Urupään yllä lepäävää usvaa ja kuullut suosta, jolla sumu olisi aivan erityinen. Angelissa hänet pysäytti "lumisumu", tuulen hangen päältä nostama kevyen lumen pyörre.
"Minä olen nyt imuri, joka vain katsoo ja kuvaa kaikki tunnelmat", Gregory kuvailee ja näyttää kannettavaltaan Inarissa kuvattuja maisemanpaloja, joista monet ovat sinisiä hetkiä.
Gregorylle Inarin kaamos ei ole aito pimeä vaan samettimainen pimeä, jota pystyy melkein koskemaan. Jossain Keski-Euroopassa pimeä tulee heti kun aurinko laskee, Inarissa kuu luo päivälläkin syviä varjoja. Värit ovat pehmeitä ja kauniita,
aivan erilaisia kuin Etelä-Suomen
pimeässä.
"Ja täällä on taivaalla erittäin kauniit valot vielä pitkään sen jälkeen, kun aurinko on jo laskenut."
"Jokaisessa meissä piileskelee henkipaikka - sellainen maisema, mistä tulee hyvä olo ja josta saa voimia", Gregory vakuuttaa.
Joillekin henkimaisema on ylhäällä päin: tähtitaivas tai revontulet. Ja hän uskoo, että myös kaupunkilaiset voivat löytää maisemastaan henkipaikan, sen oman maisemansa.
Gregoryn mielestä saman tunnelman pystyy löytämään sekä maaseudulta että kaupungista: Angelin tienvarren kaksi ylösalaisin pystytettyä keloa ovat hänelle kuin kaksi kaupungin rinnakkain seisovaa rakennusta. Mutta pystyykö kaupungista löytämään sen saman tunnelman, jonka luo kaukana Ukonjärven horisontissa siintävä voimakas viiva?.
Ainakin hän yrittää, sillä yksi Inarin vierailun tavoitteista on valmistaa kierrätyslasista teos, jossa olisi parikymmentä pienempää lasimaalausta - mutta niiden muodostama kokonaisuus paljastuisi vasta kaukaa katsomalla. Gregoryn työssä yhdistyisivät Inarin ja New Yorkin maisemat, mikäli matka metropoliin järjestyy. Mutta sitä ennen syksyllä avattavaan Oulun taidemuseon yhteisnäyttelyyn syntyy ainakin yksi suuri työ Inarin maisemista.