Pitkittynyt synnytys päätetään yhä useammin imukupilla. Synnytyssalissa voi tulla tarve apuvälineen käyttöön esimerkiksi silloin, kun lapsen sydänäänet heikkenevät synnytyksen venyessä tai äiti ei jaksa enää ponnistaa. Stakesin tilastojen mukaan 7-8 prosenttia lapsista syntyy tätä nykyä imukupilla, kun vielä 1980-luvun loppupuolella imukuppisynnytyksiä oli noin puolet nykyisestä.
Helsingin naistenklinikan osastoylilääkäri Erja Halmesmäki katsoo synnytysten pitkittymisen johtuvan ainakin osittain epiduraalipuudutuksen aiempaa avokätisemmästä käytöstä. Hermojuuriin vaikuttava epiduraali on tehokas kivunlievityskeino. Haittapuolena on, että se voi vaikeuttaa ponnistamista ja hidastaa siten synnyttämistä.
Epiduraalia käytetään nykyisin vajaassa puolessa synnytyksistä. Käyttö on yli nelinkertaistunut vajaassa parissakymmenessä vuodessa. Halmesmäen mukaan puudutusta myös annostellaan aiempaa anteliaammin läpi synnytyksen.
- Aiemmin ajateltiin, ettei panna sitä ihan lopussa, ettei äiti olisi ihan totaalisen puutunut. Nykyään ajan henki on, että potilaat haluavat synnytyksen olevan mahdollisimman kivuton.
Imukuppisynnytys lisää muun muassa sulkijalihasrepeämän riskiä. Korjausta vaativia sulkijalihasrepeämiä on vain hyvin pienellä osalla synnyttäneistä. Viime kesänä tarkastetun väitöstutkimuksen mukaan piileviä vaurioita on kuitenkin huomattavasti luultua enemmän eli yli viidenneksellä alateitse synnyttäneistä naisista.
Synnytyspelon taustalla
muita ongelmia
Pitkittynyt synnytys voi johtaa myös kiireelliseen keisarileikkaukseen, johon turvaudutaan suunnilleen yhtä usein kuin imukuppisynnytykseen. Keisarileikkauksessa komplikaatio- ja tulehdusriskit ovat huomattavasti suuremmat kuin alatiesynnytyksessä, ja siitä toipuminen on hitaampaa.
Kaikkiaan keisarileikkauksella syntyy vajaa viidesosa suomalaislapsista. Noin puolet leikkauksista on suunniteltuja. Leikkausten määrä on ollut hienoisessa kasvussa mutta pysynyt moniin muihin maihin verrattuna matalana. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Italiassa keisarileikkauksiin turvaudutaan huomattavasti useammin ja sitä pidetään tasavahvana vaihtoehtona tavallisen synnytyksen rinnalla.
Suomessa suunniteltuun sektioon päädytään yleensä lääketieteellisistä syistä. Harvemmin syynä on äidin paha synnytyspelko.
- Näissä tapauksissa taustalla on yleensä aika paljon muutakin problematiikkaa elämässä, traumaattisia kokemuksia ja sellaista. Joskus tuntuu, ettei niitä ongelmia todellakaan leikkaamalla ratkaista. Potilas kuitenkin itse kokee, ettei uskalla synnyttää, Halmesmäki sanoo.
Useimmat synnytyspelkoiset päätyvät Halmesmäen mukaan lopulta alatiesynnytykseen tajuttuaan, että se on turvallisempi vaihtoehto. Todella paha pelko on yleensä peruste keisarileikkaukseen, mutta mitään lakisääteistä oikeutta siihen ei ole.
- On olemassa ihan oikeusasiamiehen kannanotto siihen, että Suomessa voi kieltäytyä hoidosta mutta ei valita omaa hoitoansa. Julkinen sairaala ei ole mikään tavaratalo, jossa voi valita tämän tai tuon vaihtoehdon mielensä mukaan.
