Euron vetovoima on nyt entistä vahvempi niissä Euroopan maissa, joihin talouskriisi on lujimmin iskenyt. Ruotsissa on menossa kova testi, jossa katsotaan, mitkä ovat itsenäisen valuutan edut ja haitat.
Monen maan kiire euroon on viime kuukausina kasvanut. Suomen etelänaapuri Viro olisi sinne päässyt jo aikaa sitten muiden kriteereiden perusteella, mutta maan inflaatio on ollut aivan liian kovissa lukemissa. Samantyyppisessä tilanteessa ovat olleet Latvia ja Liettua. Nyt maiden taloudet ovat hyytyneet pahanpäiväisesti. Swedbankin ennusteet kolmikon tämänvuotisiksi kasvuluvuiksi ovat - 7, -10 ja - 6.
Ainakin Viron ja syvään kriisiin vajonneen Latvian inflaatiolukemat putoavat tänä vuonna niin alas, että ne luvut eivät enää olisi esteenä euroalueeseen pääsylle. Erityisesti Latvian ongelmana kuitenkin on, että jos hintojen nousu saadaankin kahleisiin, talous voi revetä muualta. Luokitusyritys Standard & Poor´s pudotti maan lainat pari päivää sitten käytännössä roskaluokkaan. Kaikki kolme Baltian maata tähtäävät tässä tilanteessa euroon mahdollisimman pian.
Vastakkaisia näkemyksiäkin tosin on, sillä Baltiassa käydään keskustelua myös valuuttojen devalvointitarpeesta. Viimeksi keskiviikkona sitä vaativat Viron vientiyritykset, "jotta maa ei joutuisi konkurssiin". Tuntia myöhemmin vaatimuksen torjui Viron keskuspankki, "koska (euromaiden) inflaatiokriteeri karkaisi käsistä".
Hätäsisäänkäyntiä euromaiden joukkoon oli tiistaina Brysselissä etsimässä myös Unkarin pääministeri Ferenc Gyurcsany. Puolassa hallitus taas haluaa antaa kansalaisille eurot käteen vuonna 2012. Ja EU:n ulkopuolelta euroa hamuaa Islanti.
Euroalueeseen ja euron käyttäjäksi pääsyn vaatimukset liittyvät maltillisen inflaation ohella valtion velkaantumisasteeseen, valtiontalouden alijäämään ja valuuttakurssiin. Nykyisillä euromailla ei ole aikeitakaan höllentää kriteereitä. Näkemys on perusteltu, sillä vaikka kriteerien löyhentäminen ja uusien jäsenten sisäänpääsy toisi näille vakautta, samalla syötäisiin koko eurojärjestelmän perusteita. Sille tielle ei hevin pidä lähteä.
Euroalueen ulkopuolella on tätä nykyä myös kolme niin sanottua vanhaa jäsenmaata: Britannia, Tanska ja Ruotsi. Näiden rantautumista yhteisvaluutta-alueelle ei nähtäne aivan pian. Britanniassa euro on epäilyttävän eurooppalaisuuden symboli, Tanskassa yhteisvaluutan kannatus on vastikään pudonnut alimpiin lukemiin vuosiin, ja Ruotsissakin oman valuutan hyödyt on toistaiseksi arvioitu suuremmiksi.
Kruununsa avulla talouskriisissä kamppaileva Ruotsi on kuitenkin erityisen vinhassa pyörteessä. Tiistaina valuutta putosi ennätysmäisen alas euroon nähden. Yhdellä eurolla saa jo yli 11 kruunua.
Ruotsin taloudelle kruunun jyrkkä heikentyminen merkitsisi kanuunamaista etua vientimarkkinoilla - jos vain imua maailmalla olisi. Maan kotitalouksia kruunun ennennäkemätön heikkous ei kuitenkaan ilahduta, koska euroalueelta ja monesta muustakin suunnasta tulevat tuotteet kallistuvat nyt nopeasti.
Ennen nyt päällä olevaa kriisiä Ruotsin talouden rattaat pyörivät liukkaasti. On kuitenkin kiistanalaista, oliko se kruunun vai sittenkin yleisen tuottavuuden kasvun ansiota niin kuin euron kannattajat maassa sanovat. Heidän mukaansa Ruotsi olisi euroalueen osana myös imenyt enemmän ulkomaisia investointeja.
Pitäytyminen omassa valuutassa merkitsee Ruotsille taloudellista uhkapeliä. Se voi päästä jakamaan muhkeita voittoja tai saada käteensä lopulta Svarte Petterin eli Mustan Pekan.