Sata vuotta sitten vuonna 1906 Iso-Britannia ja Ranska olivat maailmanlaajuisia imperiumeja. Saksa, Venäjä ja Itävalta-Unkari keisarikuntia, jotka tuhoutuivat runsaat kymmenen vuotta myöhemmin. Japanin keisarikunta oli nousussa ja sen laivasto voittanut 1905 venäläiset meritaistelussa Tsusiman salmessa. Kiinan ja ottomaanien imperiumit kävivät kuolinkamppailua. Edvard VII oli Intian keisari. Brasilian keisarikunta oli juuri lakkautettu ja maasta tullut liittotasavalta. Amerikan nousu oli vasta edessä.
Itävalta-Unkaria lukuun ottamatta yllä mainitut maat ovat tänään entisiä tai nykyisiä imperiumeja. Maailmansotien jälkeinen kehitys ja kylmän sodan päättyminen toivat niitten asemaan tuntuvia muutoksia, kuten myös Euroopan integraatio ja globalisaatio. Tänään on jäljellä enää yksi globaali suurvalta, USA. Sen voima on kuitenkin rajoitettu, kuten Irakin, Iranin ja Pohjois-Korean tapaukset osoittavat.
Saksa on jälleen yhdistynyt. Maan merkitys perustuu pitkälti taloudelliseen voimaan, joka on USA:n ja Japanin jälkeen suuruudeltaan kolmas maailmassa. Saksa ja Ranska ovat
EU:n johtavia valtioita, mikä lisää niitten poliittista vaikutusvaltaa.
Ranska ja Iso-Britannia ovat ydinasevaltioita, joitten joukko on kasvamassa ja joihin myös Kiina ja Intia kuuluvat. Saksa pyrkii yhdessä Intian, Japanin ja Brasilian kanssa YK:n turvaneuvoston pysyväksi jäseneksi. USA:n ohella ennen muuta Iso-Britannia ja Ranska ovat lähettäneet joukkojaan eri puolille maailmaa etujensa ollessa uhattuina.
Itävalta-Unkarin tuhosta on kulunut vajaat 90 vuotta. On ihme, että tämä lukemattomien kansallisuuksien ja kielten valtio saattoi pysyä koossa niinkin pitkään ja tuhoutui vasta I maailmansodan ja kansallisuusaatteen nousun seurauksena. Tänään entisen kaksoismonarkian maita on yli kymmenen eri valtion alueella. Suurin osa niistä on yhteistyössä EU:n ja Naton puitteissa ydinjoukon ollessa mukana myös ns. Visegrad-ryhmässä. Balkaniin sekä Turkkiin ja Ukrainaan liittyvissä kysymyksissä nämä maat ovat usein samoilla linjoilla.
Tänään 70-miljoonainen Turkki kuuluu jälleen kansainvälisen politiikan avainvaltioihin. Sen merkitys on kasvamassa maan keskeisen sijainnin, talouden viimeaikaisen suotuisan kehityksen sekä 2005 aloitettujen EU-jäsenyysneuvottelujen vuoksi. USA:n ryhdyttyä Bushin toisella kaudella maailmanlaajuiseen demokratian edistämiskampanjaansa on myös Turkin arvo demokratiana noussut. Ylipäätään 11.9.2001 seurausvaikutukset ja Lähi-idän tilanteen onneton kehitys ovat korostaneet Turkin välittäjänroolia.
Jorma Ollila viittaa äskettäisessä Ulkopolitiikka-lehden haastattelussaan Goldman-Sachsin ennusteisiin, joiden mukaan Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan kansantaloudet ovat 2050 yhdessä suuremmat kuin Yhdysvaltain, Japanin, Saksan, Italian, Iso-Britannian ja Ranskan yhteensä.
Ollila jatkaa: "Kiina on ennusteen mukaan vuosisadan puolivälissä maailman suurin kansantalous ennen Yhdysvaltoja. Intia on noussut kolmanneksi ja kooltaan puolet Kiinasta. Ennusteen mukaan Brasilian ja Venäjän bruttokansantuotteet olisivat jo Japanin luokkaa."
Kiinan armadat purjehtivat jo 1400-luvun alkupuolella Arabiaan, Afrikkaan ja Intiaan. Ming-kauden tuolloisten hallitsijoitten tuntema mongolihyökkäysten pelko sekä ylipäätään kielteinen suhtautuminen kanssakäymiseen ulkomaailman kanssa saivat Kiinan eristäytymään ja rakentamaan muurin vihamielistä ulkomaailmaa vastaan.
Viime vuosisadan tärkeimpiä päätöksiä oli Deng Xiaopingin 1970-luvun lopulla aloittama "avointen ovien politiikka". Kiinan uudesta avautumisesta ja noususta seuraa maan kasvava energian ja raaka-aineiden tarve, joka on vienyt Kiinan jälleen Afrikkaan sekä Arabiaan ja kauemmaksikin.
Neuvostoliitto soti Vietnaminsa Afganistanissa 1980-luvulla. Siitä lähtien ja neuvostoimperiumin sittemmin hajottua Venäjä koki suurvaltana nöyryytyksen toisensa jälkeen ja sen sotavoimat joutuivat alennustilaan. Paluuta menneeseen yritettiin 1991 sekä 1993, jolloin maa ajautui sisällissodan partaalle.
Jeltsinin aikana vahva presidenttivalta alkoi luisua provinsseihin sekä oligarkeille. Putinin presidenttikauden ollessa päättymässä 2008 poliittinen ja taloudellinen valta on nyt keskitetty Kremliin ja maan talous vahvassa nousussa kiitos öljy- ja kaasutulojen. Terrorismin vastainen taistelu on hetkittäin yhdistänyt tämän päivän suurvallat, myös Venäjän ja Kiinan. Ajoittain näin on tapahtunut myös taistelussa ydinaseitten leviämistä vastaan.
Viime vuosina on alettu nykyisten suurvaltojen osalta kysyä edesmenneen George F. Kennanin tavoin, ovatko jättiläiskokoiset "monster states", kuten Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjä yleensä elinkelpoisia mittavan byrokratian sekä jatkuvasti lisääntyvän korruption takia ja voivatko ne vastedes säilyttää yhtenäisyytensä alueellisten erojen yhä kasvaessa. Suomelle on oleellista tilanne lähialueillamme. Vuonna 1906 Venäjän imperiumin heikkous toi Venäjälle duuman ja Suomeen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Viime vuosisadan historiaamme liittyen puhutaan usein "kohtalon kolmiosta", jonka Ruotsi, Venäjä ja Saksa muodostivat.
Globalisaation kaudella tämä kolmio ei enää toimi entisellään. Sitä paitsi Saksa vaikuttaa Itämeren piirissä EU:n ja Naton puitteissa, ei perinteisen voimapolitiikan mukaisesti Venäjän vastapoolina. Suomi ei ole enää kylmän sodan aikainen puolueeton valtio, vaan saman unionin jäsen kuin Saksa sekä Venäjän tavoin tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa.
Kirjoittaja on ulkoasiainneuvos ulkoasiainministeriössä.