Kun kemiläinen Jukka-Pekka.Matikainen oli 15-vuotias 1970-luvun alkuvuosina, suositteli koulun ammatinvalinnanohjaaja hänelle ryhtymistä klovnin työhön. Luokkansa hauskuuttajana tunnettu poika osasi matkia erilaisia ääniä taitavasti.
"Klovniksi ryhtyminen kuitenkin silloin unohtui, sillä urheilu vei mennessään. Innostuin jalkapallosta ja pelasin joka sarjatasolla maalivahtina", muistelee imitaattori JP Matikainen.
Imitointi nousi hänellä uudelleen pintaan vasta vuoden 1994 presidentinvaalien aikaan.
"Autoa ajellessani kuuntelin radiosta presidenttiehdokkaita ja rupesin aikani kuluksi imitoimaan heitä. Ensimmäinen imitaatiohahmoni olikin Raimo Ilaskivi ja siitä tämä kaikki toden teolla alkoi".
Nykyisellään JP:n imitointirepertuaariin kuuluu yli 80 julkkishahmoa ja lisäksi lukematon määrä itse kehiteltyjä huumorihahmoja.Varastossa on lisäksi mittava määrä erilaisia juttuja, ja uusia syntyy tilanteen ja tarpeen mukaan.
"Tarvitaan vain yksi sana, josta hahmojen tarinat lähtevät rönsyilemään.Tärkeintä työssäni on tuottaa iloa ja saada ihmiset nauramaan".
Jotta imitoitavasta hahmosta saa jotain irti, vaaditaan häneltä tiettyä persoonallisuutta.
Paavo Väyrysen valtakirja ja pääministerin morsian - teemat ovat nyt pinnalla. Kestosuosikkihahmoja ovat myös Tarja, Mauno ja Martti, Ändi Makkoi ja Aira.
"Joskus aikaa menee kauankin, toisinaan hahmo saattaa löytyä hyvinkin nopeasti".
Nykyisellään J-P. Matikainen keikkailee postimiehen työn ohessa ympäri maata yritys- ja yksityistilaisuuksissa ja messuilla. Seuraava esiintyminen on Oulussa 19. huhtikuuta matkailuun liittyvässä yksityistilaisuudessa. Oma radio-ohjelma Viikon Seili meni kahden ja puolen vuoden ajan ja uusi radio-ohjelma on jo ideoitu.
"Ihailen televisioviihteen ammattilaisia kuten Spedeä, PP Peteliusta, Heikki Kinnusta ja muita kansanhuumorin tekijöitä. Heidän tyylinsä tehdä huumoria on myös minulle ominta. Televisioviihteen puolella onkin tänä päivänä suuri vaje hyvistä suomalaisista huumoriohjelmista", hän sanoo.
JP Matikainen haluaa tuottaa yleisölleen vilpitöntä iloa eikä irvailla kenenkään kustannuksella.
Aktiivisesti esiintyviä imitaattoreita ei Suomessa liene edes pariakymmentä. Heistä sattumoisin myös Jope Ruonansuu on Kemistä lähtöisin.
"Imitoiminen perustuu ennen kaikkea vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Jokaisen esiintymisen aikana on lunastettava paikkansa yleisön edessä. Imitaatio on myös tyylilajina vaativaa, sillä imitoitavien hahmojen äänet, liikkeet ja eleet sekä heihin liittyvien juttujen pitää osua yksiin esikuvan kanssa".
Imitaattoriksi tuleminen vaatii elettyä elämää. Koomikon kyyneleet ovat tuttuja JP Matikaisellekin.
"Huumori on ollut minun tapani suhtautua vaikeuksiin, suruihin ja murheisiin".