Kun Kansainvälinen valuuttarahasto IMF yrittää kertoa talousvaikeuksiin joutuneille valtioille totuuden, sitä ei uskota, valitti pääjohtaja Dominique Strauss-Kahn Euroopan velkakriisin keskellä, juuri ennen noloa eroaan. Silti IMF:n ainoa todellinen voima on kertoa totuus arastelematta, hän loihe lausumaan: "Kun puhut totta, ihmiset kuuntelevat sinua."
Haussa on nyt IMF:n seuraava totuudentorvi. Siis henkilö, joka uskaltaisi kertoa suoraan, mitä kreikkalaisen tragedian keskellä pitää tehdä ja miksi. Valinnan tekee IMF:n hallitus, johon kuuluu 24 jäsentä. Kärkiehdokkaat on määrä esitellä 10. kesäkuuta, mutta ratkaisuun voi mennä kuukausia.
Valovoimaisin ehdokas, Ranskan valtiovarainministeri Christine Lagarde, 55, on vasta virallisesti ilmoittautunut kilpaan. Platinanvaalea juristi on eronnut kahden lapsen äiti ja entinen taitouimari. Hän on myös liberaali ja suorasuu, joka sekä muotoilee ajatuksensa selkeästi että puhuu erinomaista englantia työskenneltyään Yhdysvalloissa 25 vuotta.
Lagardea pidetään loistavana neuvottelijana, joka ottaa kontaktia ja osaa töniäkin, vaikkapa liiallisesta testosteronin määrästä kabineteissa. Äsken hän vaati Italialta heti Ranskalle paikkaa EKP:ssä, jonka pääjohtajaksi nousee Mario Draghi.
Lagarde on tiettävästi sinut Saksan Angela Merkelin kanssa ja saa jopa varauksellisen valtiovarainministeri Wolfgang Schäublen silmät loistamaan. Britanniakin puoltaa Lagardea, ettei joutuisi esittämään Gordon Brownia.
Jos tosin Ranskan talouskehitystä tai inflaatiota pidetään mittarina, Lagarde jäisi monen kehittyvän maan varjoon. Lisäksi Lagardea varjostaa luuranko. Hänen toimiaan tutkitaan entisen Adidas-johtajan ja Nicolas Sarkozyn ystävän Bernard Tapien valtiolta saamien miljoonakorvausten takia.
Kansainvälinen valuuttarahasto perustettiin 1944 varmistamaan sitä, ettei 1930-luvun syvä lama toistuisi. Silti maailma sukelsi finanssikriisin syövereihin. Vielä pahemman syöksyn on epäilty olevan edessä, jos euromaat eivät selviä valtionveloistaan.
Kun Maailmanpankki on ollut amerikkalaisten reviiri, Ranska on johtanut IMF:ää peräti 26 vuotta. Näin vaikka IMF:n takana on 187 jäsenmaata, viisi vähemmän kuin YK:ssa. Eurooppa on säilyttänyt johtopaikan sillä perusteella, että se johtaa joka maksaa. Sen sijaan siltä argumentilta on jo mennyt pohja, että kehittyvän talouden edustaja olisi jäävi maailman lainatarpeista päätettäessä. IMF:n laina-avusta leijonanosa kun nykyään tukee Eurooppaa.
Kehittyvät maat ovat jo vuosia janonneet lisää statusta. Nyt ne vaativat tietyn kansalaisuuden sijaan avoimuutta ja ansioita. Vaikka IMF:n varat on kriisin myötä kolminkertaistettu ja kehittyvien maiden äänimäärää syksyllä vahvistettu, uudistustyö on kesken. IMF on esimerkiksi vasta jonkin aikaa ajanut kasvua, joka lisäisi työpaikkoja ja sosiaalista turvallisuutta. Ilmastoasiatkin odottavat vielä toteutusta.
Valtioita polvilleen pakottava IMF pystyy toistaiseksi puuttumaan vain vajeisiin ajautuneiden maiden taloudenpitoon. Keinoja vaikkapa Kiinaa vastaan, joka kerää valtaisia valuuttavarantoja ja pitää oman valuuttansa arvoa alhaalla, ei ole. Rahastolle onkin vaadittu laajempaa oikeutta tuottaa aikaisia analyysejä ja säätely- sekä puskuritoimia kansainvälisen vakauden nimissä.
Kiina saattaa vielä tukea Lagardea, sillä samalla se voisi petata itselleen ensi vuonna vapautuvaa kakkosjohtajan paikkaa. G8-kokous Ranskassa taas pohtii parhaillaan sitäkin, valitaanko pääjohtaja vain 1,5 vuodeksi koko viisivuotiskaudeksi.
Joka tapauksessa on Yhdysvaltojen painoarvo IMF:ssä yhä noin kolminkertainen Kiinaan verrattuna. Joten kenen kannalle USA milloinkin asettuu, saanee ehdokkaansa läpi. Kertoo tämä sitten totuuden tai ei.