Iloinen ryhmä Meri-Toppilan korkeimmalla mäellä on kuin kädenojennus alueen imagonrakentajille: kolme nuorta äitiä lapsineen kilvan kehumassa parjattua Meri-Toppilaa. "Täällä on kaikkea paitsi laskunmaksuautomaatti", tiivistää Anu Pelkonen, yksi äideistä.
No, kilpaileva ruokakauppa ei tietysti olisi pahitteeksi. Muuten tarjonnassa ei ole moittimista: harrastusmahdollisuuksia riittää, ulkoilumaastot ja puistot ovat kaupungin parhaat, on hyvät päiväkodit ja idyllinen koulu.
Entä huumeongelmat ja se kuuluisa levottomuus? "Ei me kyllä olla niihin törmätty", vakuuttavat Anu Pelkonen, Pauliina Uusitalo ja Marja Saarela yhdestä suusta. Eikä siis pelota? "Ei!"
Myös imagotutkija ja tohtori Topiantti Äikkään mielestä Meri-Toppila on suotta saanut jo valmiiksi negatiivisen leiman. "Meri-Toppila ei kielteisestä julkisuudesta huolimatta ole konfliktialue. Onko se kehittymässä sellaiseksi, on jo toinen kysymys."
Edelleenkin hieman keskeneräinen Meri-Toppila on nyt kymmenvuotias. Päivänsankarille järjestettiin tiistaina juhlaseminaari Oulussa. Äikkään puheenvuoron lisäksi tilaisuudessa kuultiin monipuolisia näkemyksiä alueesta niin siellä työskentelevien kuin sitä suunnitelleiden ja tutkineidenkin suusta.
Meri-Toppila on tähän mennessä saanut kahdenlaista julkisuutta. Alueen kaupunkimaista rakennetta on kiitelty ja esimerkiksi sen pysäköintiratkaisut poikkeavat perinteisistä. Toisaalta alue nähdään esimerkkinä tulevaisuuden ongelmalähiöstä, jossa korostuvat paitsi sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat myös väestön etniset ja kulttuuriset erot.
Meri-Toppilaa ryhdyttiin rakentamaan entiselle tehdasalueelle 1990-luvun alkuvuosina. Lamavuosina rakennusliikkeillä ei ollut rahaa vapaarahoitteisiin asuntoihin ja ainoa mahdollisuus Meri-Toppilassakin oli valtion asuntorahoitus. Tämä selittää sen, miksi lähes kaikki Meri-Toppilan asunnot ovat vuokra-asuntoja.
Suurin osa alueen asukkaista on nuoria. Osa opiskelee, osa on työttömänä, nuoria perheitä ja pieniä talouksia on paljon. Asukkaat vaihtuvat tiuhaan. Merituulen koulun rehtori Jari Kestilä kuvaa tilannetta esimerkillä: kun peruskoulun 3. luokan aloittaa 30 oppilasta, 6. luokalla on samoja naamoja enää puolet.
Jako neljään
Sosiaalityöntekijät Elina Hyvönen ja Tuula Kivistö-Pyhtilä ovat tutkineet asukkaiden omia mielikuvia asuinalueestaan. He jakavat meritoppilalaiset neljään ryhmään: välinpitämättömiin, viihtyjiin, kriittisiin ja pois pyrkiviin. Välinpitämättömiä on eniten. Heistä melkein puolet aikoi muuttaa alueelta pois vuoden sisällä. Viihtyjät pitivät Meri-Toppilasta ja olivat erityisen tyytyväisiä asuntoonsa. Kriittiset punnitsivat arvioissaan sekä huonoja että hyviä puolia. Kaikkein tyytymättömimpiä olivat pois pyrkijät.
Toppilan Monipalvelukeskuksen johtaja Marja Salo-Laaka on aiemmin työskennellyt Meri-Toppilassa sosiaalityöntekijänä. Hänen mielestään alueen keskeneräisyys on se, joka eniten leimaa mielikuvia ja sosiaalista rakentumista. "Keskusalue on edelleen kesken, eikä siilolle ja voimalalle ole löydetty käyttöä."
Monet ovat vierastaneet kaupunkimaista, tiivistä rakentamista. Salo-Laakan mukaan suuri osa väestä on kotoisin pohjoisesta väljemmiltä asuinsijoilta. "Arvioihin vaikuttaa tietysti se, mihin aluetta vertaa."
Salo-Laakan mielestä kriittisimpiä ovat kuitenkin ne, jotka eivät ole koskaan Meri-Toppilassa käyneet, korkeintaan ohi ajaneet. Heille Salo-Laaka muistuttaa, että kyllä Meri-Toppilassa eletään ihan normaalia arkista elämää ja tehdään ja koetaan jopa huippuhetkiä.
Meri-Toppilan seurantaryhmän puheenjohtaja, kaupungin asuntotoimen päällikkö Kaija Puhakka viittasi alueen nuoreen ikään - se ei yksinkertaisesti vielä ole ehtinyt luoda omaa identiteettiään. Alueen suunnittelussa kyllä yritettiin Puhakan mukaan tehdä kaikki, mitä suinkin pystyttiin. Esimerkiksi Meri-Toppilan puistoalue on todellinen viherrakentamisen taidonnäyte, katupinnoitteet lähiöksi tavallista laadukkaampia ja asunnotkin väljempiä kuin vaikkapa kehutussa Meritullissa.
Koko ajan on kuitenkin jouduttu kamppailemaan epäonnista lähtötilannetta vastaan: ilkivalta rehotti entisellä tehdasalueella jo valmiina, eikä mielikuvien muuttaminen ole ottanut onnistuakseen, vaikka yritystä kyllä on ollut.