Raahe on asukasluvultaan nykyään Pohjois-Pohjanmaan maakunnan toiseksi suurin kaupunki. Suomen 70 seutukunnasta Raahen seutukunta on väkiluvultaan 34:nneksi suurin, keskikastia siis.
Raahen ja seutukunnan vetovoimaisuuden kannalta tilanne ei vaikuta ollenkaan huonolta. Sen, että alueen on kelpuuttanut asuinpaikakseen yli 34 000 ihmistä, pitäisi olla uskottava tae hyvistä elinolosuhteista niillekin, jotka miettivät muuttamista alueelle.
Jossakin kuitenkin mättää. Kun Raahe jo nimenä herättää negatiivisia mielleyhtymiä ulkopuolisten ajatuksissa, ja kun kaupunki vetää nolostuttavan heikkoja tuloksia erilaisissa viihtyvyys- ja mainetutkimuksissa, ei kaikki voi olla kunnossa.
Taitaa mättää imagossa, itsestä annetussa kuvassa ja vaikutelmassa. Imago on se mielikuva, jonka kaupunki ja kaupunkilaiset omilla tekemisillään ja sanomisillaan ihmisten mielissä synnyttävät.
Aito imago ei synny väkisin tekemällä. Jos lähdetään luomalla luomaan ja rahalla rakentamaan halutunlaista imagoa, lopputulos on helposti teennäinen ja epäuskottava. Vaarana on nostaa kissan häntää väärässä paikassa, ja silloin sieltä hännän alta tupsahtaa haju.
Kaupungin kohdalla imago syntyy itsestään. Se käsitys, jonka kaupunki ja kaupunkilaiset elämästään antavat, muodostuu imagoksi.
Imago on tekijöidensä näköinen.
Tässä vaiheessa on pakko penkoa menneitä, nostaa esille esimerkki lähimenneisyydestä.
Surkuhupaisa Merikadun koulun tapaus kertoo hyvin siitä, miten Raahe luo imagoaan. Helmikuun lopulla kaupunginvaltuustossa päätökseen nuijitusta koulutilaratkaisusta ei saa puhtaita papereita kukaan, jos käytyä näytelmää tarkastelee kaupungin imagon kannalta.
Koulutilaratkaisua edelsi kaupungissa joltinenkin poukkoilu, suhmurointi ja häslääminen. Kun pelisilmä petti yhdeltä jos toiseltakin, ja kun poliittiset luottamushenkilöt eivät taaskaan malttaneet olla jakamatta näytelmän eri vaiheita ja omia näkemyksiään sosiaalisessa mediassa, luotiin Raahelle – jälleen kerran – tekijöidensä näköistä imagoa.
Niin helppoa se on.
Raahe kärsii maineestaan, jota se ei ole ansainnut. Se on kaupunki siinä missä mikä tahansa suomalainen kaupunki. Itse asiassa ei tarvita kuin avoimin silmin ja ilman ennakkokäsityksiä kaupunkia katsova ulkopaikkakuntalainen niin mitä todennäköisimmin palaute on kiitosta ja kehusanoja.
Raahen ongelma onkin raahelaisten oma asenne. Aikoinaan sanottiin, että kaupunki käy negatiivisella energialla. Niin se käy edelleenkin.
Tutkija Timo Aro työsti viime vuoden lopulla Raahen, Pyhäjoen ja Siikajoen kuntajakoselvityksen tausta-aineistoksi Raahen seudun väestöllisen kilpailukykyanalyysin. Vaikka Raahe ja seutukunnan muut kunnat ovat kärsineet muuttotappiota määrällisesti paljon, tilanne numeroiden takana ei Aron mukaan ole niin hälyttävä kuin millaiseksi se on tulkittu.
Tutkija lienee törmännyt raahelaisen mielenmaiseman ytimeen. Hän toteaa vääristyneiden ja harhaanjohtavien tulkintojen muuttotappion hälyttävyydestä aiheuttaneen henkisesti lamauttavaa negatiivista kierrettä.
Negatiivisessa kierteessä raahelainen on parhaimmillaan. Elämä tuntuu turhalta, jos ei ole mitään mistä valittaa.
Timo Aro suosittelee raahelaisille ihan ensimmäiseksi positiivista retoriikkaa ja tulevaisuudenuskon vahvistamista. Tiedä vaikka samoilla lääkkeillä kohenisi se Raahen imagokin.