Koululaisten iltapäivänhoidon laajentamiseen suhtaudutaan Oulussa vältellen. Asenne on yleinen koko kuntakentässä, jossa pelätään, että koululaisten aamu- ja iltapäivähoidosta tulee ajan mittaan samanlainen subjektiivinen oikeus kuin alle kouluikäisten päivähoidosta.
Kuntien kohdalla pelko on aiheellinen. Siksi tuntuukin merkilliseltä, että esimerkiksi Oulussa ei vielä ole edes vaivauduttu selvittämään kakkosluokkalaisten iltapäivähoidon tarvetta. Vastaukseksi näin koulujen alkaessa ei riitä, että "tilanteeseen perehdytään laajemmin, kun uuden lain sisältö on tarkasti tiedossa".
Lukutaitoisille uudistuksen henki on jo pitkään ollut selvillä. Olettaisi, että kaupunkilaisia varten palkattu virkamieskunta ottaa ajankohtaisesta asiasta selvää ja käyttää tarvittaessa puhelinta ja sähköpostia selvittäessään asiaa tarkemmin ministeriöstä. Liioin opetuslautakunnassa asiaa ei ole vielä käsitelty millään tavalla. Asiaan olisikin syytä tarttua etu- eikä takapainotteisesti, sillä tarve on kodeissa on juuri nyt ajankohtainen.
Ekaluokkalaisten osalta toistaiseksi vapaaehtoinen iltapäiväkerhotoiminta on maksukykyisten oululaisperheiden osalta ratkaistu. Halukkaat pääsevät iltapäivätoiminnan piiriin, varsinkin kun ikäluokat ovat pienenemään päin.
Vuotta vanhempien alaluokkalaisten kohdalla epävarmuus jatkuu. Keväällä kouluissa annettiin vältteleviä vastauksia vanhempien tiedusteluihin mahdollisesti tarjolla olevasta iltapäivätoiminnasta, eikä tarvetta kartoitettu toistuvista kyselyistä huolimatta.Hoidon järjestäjät puolestaan laativat lasten iän perusteella epävirallisia ranking-listoja jatkopaikoille mahdollisesti oikeutetuista. Vanhemmille asiasta ei kuitenkaan hoksattu mainita.
Valitettavaa on, että tällä haavaa kakkosluokkalaiset pääsevät Oulussa, muutamaa kerhoa lukuunottamatta, iltapäivähoitoon ainoastaan, jos ekaluokkalaisten kiintiö ei täyty. Toisluokkalaisten iltapäivähoito on siten sattuman kauppaa.
Koulujen alkaessa asiaan ei ole tullut lisävalaistusta. Epävarmuus jäytää monessa perheessä, jossa pikkukoululainen joutuu yksinään kotiin pitkäksi iltapäiväksi. Kaupungistuneilla nykyperheillä, jotka ovat muuttaneet Oulun töihin, ei useimmiten ole lähiomaisten muodostamaa tukirengasta apunaan.
Kaikille ykkös- ja kakkosluokkalaisille tarjolla oleva iltapäivähoito tulee vääjäämättä osaksi nykyaikaisten kuntien palveluvarustusta, jos ei vapaaehtoisesti, niin lain velvoittamana.
Hallitusohjelman ohella asiasta on mustaa valkoisella, kun opetusministeriö esittää uutena budjettilakina kuntien lakisääteisenä tehtävänä koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan valtionosuuteen 20 miljoonaa euroa. Tällä lasketaan saatavan 1,7 miljoonaa ohjaustuntia syyslukukauden 2004 aikana.
Kuntien tuskan kääntöpuolena vanhemmat iloitsevat siitä, että aamu- ja iltapäivähoidon asialliseen järjestämiseen ollaan vihdoinkin saamassa myös lainsäädännön vauhdittavaa potkua. Mikäli kunnat ottavat vastaan tarjolla olevaa valtionapua, niille tulee korvamerkinnän myötä myös velvoite järjestää lasten iltapäivätoimintaa.
Uusliberalismista innostuneiden tätien ja setien on turha tulla heristämään sormea iltapäivätoiminnan kustannuksista, vanhempien vastuusta ja holhoavasta hyvinvointivaltiosta. Vanhemmat haluavat lapsilleen turvallista aikaa myös koulun jälkeen, sillä iltapäivä kotona on pitkä ja yksinäinen.