Uusi kaksivuotinen tulopoliittinen sopimus on lähes valmis. Sen lopullista hyväksymistä viivästyttää vain SAK:laisten ammattiliittojen iltalypsy.
Tulopolitiikan teko on ollut Suomessa aina vaikeaa. Joka kerta tuntuu siltä, että meneillään olevaa kierrosta vaikeampaa vääntöä ei ole nähty. On niitä nähty. Tämänkertaiset neuvottelut sujuivat nihkeästi, mutta mitenkään erityisen vaikea kierros ei ollut. Tulosopimuksen tekstit valmistuivat asiallisesti jo perjantaina, vaikka nykyinen sopimuskausi päättyy vasta tammikuun lopussa. Näin aikainen sopu on hieno saavutus edellyttäen, etteivät palkansaajajärjestöt romuta sopua taulukko- ja ohjepalkkoja koskevan viime hetken kiistan takia.
Sellainen olisi kohtuutonta ottaen huomioon kaiken sen, mistä järjestöt ovat jo pystyneet sopimaan. SAK:laisten ammattiliittojen ja muiden palkansaajajärjestöjen on syytä varoa jännittämästä jousta liikaa. Jos ne kaatavat sovun, hallitukselta luvassa oleva tukipaketti veronalennuksineen jää saamatta.
Perjantaina neuvotellussa sopimustekstissä kiinnittää huomiota ennen muuta kaksi asiaa: palkankorotusten taso ja rakenne sekä irtisanomisrahan kohtalo. SAK:n ideoimaa ja STTK:n voimakkaasti tukemaa uutta irtisanomiskorvausta, työntekijöiden "kultaista kädenpuristusta", ei tule. Vaatimus oli jo alun alkaen vaikein laadullinen asia neuvotteluissa. Kädenvääntö siitä venytti neuvotteluja lähes viikolla.
Lopputulos oli yllättävä. SAK levitti kätensä saamatta minkäänlaista myönnytystä. Työnantajat eivät ole saaneet tällaista selkävoittoa SAK:sta miesmuistiin. SAK ja STTK saivat vain pienen hyvityksen toisessa asiassa tappiolleen: erorahalisän maksuaikaa pidennetään 20 päivällä.
Lopputulos on kuitenkin hyvä. Irtisanomissakko vaikuttaa muodollisesti kohtuulliselta ja oikeudenmukaiselta korvaukselta potkuista, mutta järjestelmän käyttöönotto olisi vain vaikeuttanut työllistymistä ja olisi ollut täysin kohtuuton riski erityisesti pienyrityksille.
Ensimmäisen sopimusvuoden kustannusvaikutus, 2,9 prosenttia, nousisi muutaman kymmenyksen liian korkeaksi, mutta taso on pahimpia pelkoja matalampi. Sopimustekstin varsinainen jippo on toisessa vuodessa: palkankorotusten keskimääräinen kustannusvaikutus jää vain 2,2 prosenttiin. Tämän hetken arvioiden mukaan talouden pitäisi kasvaa silloin työvoimakustannusten nousua nopeammin, joten toiseen vuoteen sisältyy vahva vakauttava elementti. Se valaa luottamusta talouteen ja talouspolitiikkaan.
Sopimuksen rakennetta aiotaan myös uudistaa oikeaoppisesti. Liittoerä on vanhaa käytäntöä jonkin verran suurempi. Sen osuus ensimmäisen vuoden palkankorotuksista on 0,8 prosenttia ja toisena vuonna 0,5 prosenttia. Suuntaus siirtää valtaa liitoille on terve.
Sopimustekstissä on myös tingitty aiemmasta yltiösolidaarisuudesta himpun verran. Se voi kuulostaa äkkiseltään pahalta, mutta todellisuudessa se on hyvä merkki. Liian suuriksi mitoitettavat palkankorotukset ongelma-aloilla kun vain lisäävät työttömyyttä. Näyttäisi vähän siltä, että pääjohtaja Matti Vanhalan äskeisellä kohupuheenvuorolla on ehkä sittenkin ollut jotain vaikutusta.
Muilta osin perjantaina valmiiksi hiottu ja lopullista sopua odottava sopimusteksti on perinteinen. Sopimukseen on määrä ottaa muun muassa 3,2 prosentin indeksiehto ja tasa-arvoerä; luottamusmiehen asemaakin kohennetaan. Merkittävä uusi asia on jo muutama päivä sitten syntynyt sopimus erillisestä kuntapalkkojen korotusohjelmasta. Se voi laukaista niitä kovia jännitteitä, joita kuntakentässä on.