Vaasalaisen taidemaalari Maire Laasasen näyttelyä on vaikea kuvailla yksiselitteisesti.
Moni teos on selväpiirteisesti abstrahoitu maisema tai tila, väreiltään rikas ja tunnelmallinen, elävä. Toiset taas ovat tilattomia, valjuja, hengettömiäkin. Viime vuosina Laasasen tyyli on vaihdellut melkoisesti.
Vahvimmillaan Laasanen on muutaman vuoden takaisissa Kaupunki-maalauksissaan. Pinnat ovat eläviä niin väreiltään kuin tekstuureiltaankin. Palettiveitsellä maalaaminen pakottaa yksityiskohtien viehättävään niukkuuteen, ja paksu maalikerros elävöittää pintaa.
Tuntemattoman kaupungin kadut ovat tummia ja tunnelmallisia vanhan kaupungin laitamia.
Uudemmissa töissä ilmaisun rehevyys saa jäädä. Punainen maa -teoksissa on jo jotain voimatonta, joka seestyy uusimpiin tunturimaisemiin äärimmilleen. Voi tietysti olla, että valjuuden tuntu syntyy vain teosten keskinäisistä suhteista. Kun haaleaa ja eteeristä kuvaa säestävät runsaat ja rehevät Orvokit, on selvää, että erot korostuvat, niin hyvässä kuin pahassakin.