On turha yrittää löytää kaikille sopivaa sanoitusta ainutkertaisesta iloa tuottavasta arjesta. Sen vuoksi esitänkin oman totuuteni.
Näkemykseni mukaan elämän tarkoitus on tulla siksi mikä käytössä olevilla välineillä on kullekin mahdollista, myös ainutkertaisesta arjesta iloitessa. Tästä näkökulmasta hellyttävin muistijälki on asukkaasta, joka pyörätuolissaan pystyi nostamaan kädet suoriksi ja puristamaan ne nyrkkiin. Hänellä oli nokkamuki nurin käännettynä sormien välissä. Siinä oli silkkiväriä ja hän sai painaa silkkihuivin itselleen.
Kuten esimerkkini kuvaa, liike ja sen tuoma ilo ei tarvitse treenattuja lihaksia tiukoissa trikoissa. Halua oman kehon käyttöön löytyy taatusti myös niillä, jotka ovat jo painuneet kumaraan ja kömpelyys kuvaa harjoitteita.
Lähetänkin haasteen oululaisille päättäjille. Irrottakaa pieni siivu määrärahaa vajaille ja vanhoille suunniteltuihin aktiviteetteihin.
Olen vakuuttunut että moni palvelukotipaikka saattaisi jäädä käyttämättä, jos ikääntyneille tarjottaisiin mahdollisuutta vaikka kerran päivässä nauraa niin että vatsan pohjassa tuntuu, liikkua musiikin siivittämänä olipa kyse kansanlaulusta, virrestä tai iskelmämusiikista, kuulla jokin myönteinen lausuma itsestään, tuntea sydänfiguuri selässään ja nähdä ympärillään hymyileviä kasvoja.
Hymy onkin yksi osoitus ilosta ainutkertaisessa arjessa. Yksi loppuelämäni harrastus tulee olemaan hymyjen metsästys. Hymyn nähdessäni kiitän aina kun se on mahdollista. Mielelläni piirrän myös sydämen kuvan hymyilijän selkään. Kukaan ei ole vielä sanonut näistä toimista että tuntui pahalta.
Hymy muun muassa kaunistaa, hymy nuorentaa ja hymy lisää hyvän olon tunnetta. Joskus kuitenkin hymyt hyytyy. Tuolloin ei kannata hampaat irvessä väkisin hymyillä.
Hymystä kannattaa vielä todeta, että eniten hymyä tarvitsevat ne jotka eivät itse jaksa hymyillä. Hymyillään me heille ja ihan ilmaiseksi.
Ensimmäinen haasteeseeni vastannut on jo ilmoittautunut. Tanssiopettaja Sirpa Lotvonen järjestää senioriliikuntaa, johon voi osallistua vanhojen lisäksi vajaat.
Toivoo sydämiä selkään piirtelevä,
Irja Lepola
Oulu