"Yäk, ei mitään tyttöenergiaa, pliis!" parahtaa Milla Paloniemi, 27.
Hänellä on tässä tapauksessa vanhempana valtiomiehenä mielipide-etuoikeus. Anni Nykänen nyökyttelee vieressä.
Kyse ei ole siitä, että Paloniemi olisi fyysisesti vahvempi, vanhempi taikka edes viisaampi. Ei, he ovat molemmat syntyneet vuonna 1983 ja saaneet saman graafisen koulutuksen.
Kyse on sarjakuva-neitsyydestä. Paloniemeltä se meni jotakuinkin vuonna 2003, kun Kiroileva siili näki päivänvalon.
Nyt Anni Nykänen on maistamassa samaa menestyksen ihanuutta. Hän on juuri julkaissut esikoissarjakuvansa Mummo, ja ensipainos meni kuin kuumille kiville.
Aikakauslehti Seura on julkaissut Mummo-strippejä vuoden alusta. "On tämä tapahtunut kyllä vähän liian helposti ja nopeasti", Nykänen myhäilee.
Hän voitti Mummollaan viime vuonna Kemin pohjoismaisen sarjakuvakilpailun ja sai miltei saman tien kustannussopimuksen.
"Pelottavaa. Olen tietysti innoissani, mutta välillä mietin, että milloinhan minä rysähdän alas", hän jatkaa.
Milla Paloniemi kokeneempana tietää, että paineita voi kasaantua.
"Minä pysyn järjissäni siten, että yritän olla miettimättä liikaa. Teen miljoonaa asiaa yhtä aikaa, ja ne ovat toistensa sivuprojekteja, joten jotakin syntyy väkisin", hän rauhoittelee.
Kiroilevasta siilistä on tulossa englanninkielinen versio ja En vain osaa -sarjakuvasta ilmestyi jo kakkososakin. Mielessä on myös keittokirja ja paljon muuta. Tulevaisuus ei näytä yhtään hassummalta."Sarjakuvalla menee Suomessa helvetin hyvin", tytöt virnistävät.
Mummo-sarjakuvakirjan etukannessa on omistuskirjoitus: "isomummini Martan muistolle". Nykäsen isänpuoleiset mummi ja isomummi ovat Karjalan Terijoen evakkoja.
"On Mummossa jonkin verran Marttaa. Veljeni kommentoi, että päätit sitten piirtää tuohon Martta-mummin, ainakin ulkonäön perusteella. Hän oli pula-ajan mummoja, eli aina piti ´syödä, että kasvaa´", Nykänen naurahtaa.
Pelkästään Martta-mummia Mummo ei kuitenkaan ole, alkuidea löytyi, yllätys yllätys, saunasta. "Opiskeluaikana kävin usein Tikkurilan uimahallissa. Siellä kattelin sivusta kylpeviä mummoja ja piirtelin kotona malleja. Tykkäsin niiden muodoista, rypyistä ja yksityiskohdista.
Jututkin olivat niin hulppeita ja mahtavia. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti", Nykänen kertoo.
Anni Nykäsen Mummo on teräsmummo, välillä vittumainen ja viiltävä, mutta aina oman arvonsa tunteva ja tahtomattaankin ilkikurinen. Kuvia ei kumarrella, vaikka lähihistoria kulkeekin mukana.
"Hahmo syntyi loppujen lopuksi helposti. Ehkä suvussani naiset ovat olleet vahvoja toimijoita ja miehet enemmän taustalla hymisijöitä", hän miettii.
Mummon fani- ja lukijakunta on monenlaista, myös miehiä on joukossa.
"Mutta olen saanut palautetta, etenkin vanhemmilta, että kuinka näin nuori voi tietää mistään mitään, etenkään vanhojen mummojen maailmasta", Nykänen mainitsee.
"En tietenkään halua astua kenenkään vanhuksen varpaille, mutta toivoisin, että tämä Mummo on kaikkien mummojen esitaistelija. Niiden hiljaistenkin."
"Toisaalta olisi hienoa, jos ihmiset tämän sarjakuvan kautta muistaisivat huolehtia omista isovanhemmistaan. Vanhustenhuolto on Suomessa huonossa jamassa, eikä heistä välitetä, saatikka arvosteta. Oma kaukainen haaveeni olisi, että ehtisin käydä jossakin vanhainkodissa auttamassa, siitä olisi minulle itsellenikin hyötyä. Vielä en ole uskaltanut", helsinkiläistynyt lappeenrantalainen miettii.
"Omat isovanhempani asuvat siellä Lappeenrannassa, ja tapaan heitä yhä harvemmin", Anni Nykänen valittelee.
"Minun mummoni ei tästä Mummosta tykkäisi", palaa Milla Paloniemi keskusteluun. "Hän inhoaa vanhoja ihmisiä!"
"Toisaalta tunnistan kyllä samaa vahvuutta omissa eteläpohjalaisissa juurissanikin, varsinkin naisten puolella", hän pehmentää.
Paloniemi on piirtänyt kantaaottavaa sarjakuvaa ja karsastaa sukupuolista tai -polvista kategorisointia.
"Olen erittäin sukupuoliroolivastainen. Inhoan sanaa ´naissarjakuvapiirtäjä´. Se on niin vanhanaikaista. En suostu ajattelemaan, että naiset esimerkiksi piirtäisivät mielenkiintoisempaa sarjakuvaa kuin miehet. Blogaaminen ja päiväkirjat ovat enemmän tyttöjen juttuja, mutta en suostu yleistämään", Paloniemi toteaa.
Paloniemi löytää kuitenkin yhden selittäjän hänen ja Nykäsen yhteiseen huumoriin ja viiltävään tilannetajuun. "Olemme molemmat niiiiin maalaisjuntteja!"
Kumpikin vilkaisee toisiaan ja purskahtaa vapauttavaan nauruun.
www.kaleva.fi
