Nokian pääjohtajan ainainen valitus ulkomaisten asiantuntijoiden liian ankarasta verokohtelusta Suomessa lankeaa hiukan eriskummalliseen valoon, kun kuuntelee Torontosta Ouluun kesällä muuttaneiden soitonopettajien, Nathan ja Stephanie Archerin puhetta heidän neljästä ensimmäisestä Suomen-kuukaudestaan.
Archerien mielestä parasta Suomessa ovat ihmiset, sauna, lumi - ja verot.
"On ihanaa päästä maksamaan veroja yhteiskunnassa, jossa kaikkien ihmisten perustarpeista pidetään huolta. Suomessa sosialismi ja kapitalismi on mielestämme risteytetty onnistuneesti. Kanadassa yhteiskunnan ihmisestä kantaman vastuun rajat tulevat vastaan hyvin pian. Sen jälkeen on pärjättävä lähes omillaan", selvittää Stephanie Archer.
"Vähän yli vuoden ikäinen poikamme Gabriel pääsee Oulussa suhteellisen halvalla hyvään päivähoitoon. Torontossa toisen vanhemmista on käytännössä jäätävä kotiin; tai sitten koko hänen palkkansa menee päivähoitomaksuihin, jotka voivat olla jopa kymmenkertaiset Suomeen verrattuna."
Aluksi Archerit ovat tehneet Oulun konservatorion kanssa kaksivuotisen sopimuksen, mutta heidän vakaana tarkoituksenaan on jäädä kaupunkiin pysyvästi, elleivät he sitä ennen pimahda loputtoman pimeyden ja harmauden takia.
Toronto sijaitsee paljon alemmilla leveysasteilla kuin Oulu eivätkä päivät siellä ole koskaan yhtä pimeitä kuin täällä.
Kaamokseen totuttelu ei ole ollut ensikertalaisille helppoa, vaikka Archerit hyvin tietävät kuluneen syksyn merkinneen vasta alkusoittoa.
Kova kilpailu
Toronton yliopistosta valmistunut Nathan Archer, 27, opettaa Oulussa lyömäsoittimia. Toronton kuninkaallisesta konservatoriosta valmistuneen Stephanie Archerin, 27, instrumentti on nokkahuilu.
Stephanie Archer vielä erikoistui opinnoissaan nokkahuilunsoiton alkeisopetukseen Suzuki-menetelmällä sekä vanhaan musiikkiin.
"Keskiajan ja renessanssin musiikkia ei Oulun korkeudella kovin paljon harrasteta, mutta yritän löytää kollegoja, joiden kanssa voisimme musisoida yhdessä barokkisoittimilla. Madetojan musiikkilukiosta tulevat nokkahuiluoppilaani ovat kyllä kiinnostuneita renessanssimusiikista ja olemmekin kokeilleet sitä yhtyeenä", Stephanie Archer kertoo.
Torontossa kilpailu muusikkojen kesken on todella kovaa. Nathan Archerkin joutui yliopistosta valmistumisensa jälkeen työskentelemään Toronton Roy Thomson -konserttitalon hallinnossa freelancer-keikkailun lisäksi, koska pelkkä soitto ei häntä elättänyt.
Stephanie Archer opetti solisti- ja kamarimusiikkiesiintymisten lisäksi nokkahuilunsoittoa Toronton North York Suzuki-koulussa.
Tutustuminen lyömäsoitinguru Russell Hartenbergerin johdolla Torontossa opiskelleisiin suomalaisiin lyömäsoittajiin herätti Archerien kiinnostuksen maahamme.
Torontossa ovat lyöntitaitojaan hioneet muun muassa Tapiola Sinfoniettassa nykyään työskentelevä Antti Rislakki ja Oulun konservatorion entinen lyömäsoittimien lehtori Toni Hietala.
Archerit vierailivat Oulussa lyömäsoittaja Toni Hietalan perheen luona vuodenvaihteessa 2000-2001, jolloin he saivat vähän kosketusta keskitalven kaamokseen. Samalla tuli tutustuttua suomalaiseen saunaan. Archerit pistäytyivät myös Rovaniemellä, Tampereella ja Helsingissä.
Suomessa hyvin töitä
Kun Oulusta myöhemmin tiedusteltiin Archerien halukkuutta tulla tänne opettamaan, ei muuttopäätös suinkaan syntynyt helposti, mutta lopulta he halusivat ottaa riskin ja kokeilla.
Sillä välin he olivat jo ehtineet tutustua Torontossa toiseenkin oululaiseen lyömäsoittajaan, Toni Hietalan oppilaaseen Antti Ohenojaan.
"Musiikillisessa mielessä meillä on Oulussa hyvät henkilökohtaisen kasvun mahdollisuudet sekä opettajina että esiintyvinä muusikkoina. Toronton musiikkielämä on saavuttanut pisteen, josta se ei juuri voi enää kasvaa. Klassista musiikkia ei Kanadassa myöskään arvosteta samalla tavoin kuin Suomessa. Kuvaavaa on, että Toronton sinfoniaorkesterikin oli vähällä mennä vararikkoon jokunen vuosi sitten", huomauttaa Stephanie Archer.
"Suomessa ja jopa Oulussa muusikoille on tarjolla paljon enemmän työtilaisuuksia kuin Torontossa.
Täällä voimme soittaa kamarimusiikkia ja opettaa erittäin hyvin varustetussa konservatoriossa, ja Oulu tarjoaa mahdollisuuksia muuhunkin elämiseen. Uskokaa tai älkää, vastaavaa yhdistelmää ei Kanadassa tule vastaan. Saa olla onnellinen, jos jossakin Oulun kokoisessa kaupungissa edes tiedetään, mikä patarumpu on."
Nathan Archer soittaa kamarimusiikkia vasta perustetussa lyömäsoitinyhtyeessä nimeltä Oulu Percussion Group, johon hänen lisäkseen kuuluvat Antti Ohenoja, Oulun kaupunginorkesterin patarumpali Kalevi Ohenoja, saman orkesterin lyömäsoittaja Jani Niinimäki ja OAMK:n opiskelija Tuomo Oravakangas. Toisin kuin nimien perusteella voisi päätellä, yhtyeen Ohenojat eivät ole keskenään sukua.
Uuden yhtyeen soittoa voi kuulla muun muassa Raahessa 22. marraskuuta.