Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansoja koskeva yleissopimus on viimeinkin hievahtamassa askeleen eteenpäin Suomessa. Sopimus tulee lähiaikoina eduskunnan käsittelyyn ja sen on määrä tulla voimaan vuoden kuluessa. Jo on aikakin, sillä tuota askelta on ehditty odottaa jo neljännesvuosisadan ajan.
Kansainvälinen työjärjestö hyväksyi vuonna 1989 alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevän sopimuksen numero 169. Sen tavoitteena on turvata alkuperäiskansojen yhdenvertainen kohtelu muihin väestöryhmiin verrattuna sekä edistää niiden elinkeinojen, kulttuurin ja kielen säilymistä.
Suomessa sopimus koskettaa noin 10 000 saamelaista. Koko maailmassa alkuperäiskansoja lasketaan olevan viitisentuhatta ja niihin kuuluvan 370 miljoonaa ihmistä.
Suomi on ollut kansainvälisessä työjärjestössä laatimassa aikoinaan tätä sopimusta, joka kuitenkin on jäänyt Suomelta vahvistamatta. Suomessa sopimus on aiheuttanut kiistaa muun muassa saamelaisuuden määritelmästä sekä sopimuksen 14. artiklaan liittyvästä alkuperäiskansan omistus- ja hallintaoikeudesta asuttamiinsa maihin.
Stubbin hallitus esittää ILO-sopimuksen hyväksymistä. Sopimus on saanut siunauksensa myös saamelaiskäräjillä.
Saamelaisuuden määritelmä säilyy pitkälti saamelaisilla itsellään. Maanomistusoloihin ei ole tulossa muutoksia, joskin saamelaiset saavat äänensä kuuluville saamelaisalueen maiden ja vesien käyttöä suunniteltaessa.
ILO-sopimuksen eteneminen on tärkeää paitsi saamelaisten kannalta myös valtion uskottavuuden vuoksi. Kiistely sopimukseen liittyvien asioiden ympärillä tuskin kuitenkaan päättyy tähän.
Pääkirjoitus