Radio-ohjattujen taitolennokkien kolmas SM-osakilpailu Oulun
Ahmosuolla 11.-12.7.
Ahmosuolla Oulun ja Muhoksen välissä sijaitsee halli, jonka uumenissa on liuta erikokoisia pienlentokoneita. Kesäisen piiskaava vesisade hakkaa hallin kattoon. Esa Eirola ja Kimmo Kärkinen ovat tuoneet halliin radio-ohjatut lennokkinsa. Molemmat miehistä ovat harrastaneet lennokkeja jo vuosien ajan.
Harrastus on kuljettanut heitä lukuisiin kilpailuihin ja maihin. "Tämä kone on 16 vuotta vanha, ja viimeiset kolme vuotta se on ollut minulla hyllyllä. Nyt otin sen esille, puhalsin siitä pölyt pois ja kävin koko koneiston läpi. Muuta vikaa siinä ei ollut kuin haperoksi menneet letkut", Eirola kertoo.
Eirolan koneella voi osallistua lennokkien nostalgialuokkaan eli Classic-sarjaan. "Tässä luokassa lennetään FAI:n (kansainvälisen lentourheiluliiton) vuoden 1973 säännöillä. Niissä säännöissä on rajoitettu muun muassa moottorin iskutilavuutta ja lennokkien painoa", Eirola kertoo.
Vanhoissa koneissa on lisäksi paineilmalla toimivat, sisäänvedettävät laskutelineet. Käsipumpulla pumpataan ilmaa koneeseen, joka riittää kymmeneen laskukertaan.
"Jos paineilmasysteemiin tulee jokin oikosulku, laskutelineet jäävät alas, jotta kone voi joka tapauksessa laskeutua."
Miehiä kuunnellessa menee pää helposti pyörälle. Nopeasti selviää, että kummallakin on päässään valtava määrä yksityiskohtaista tietoa ja lukuja, jotka liittyvät harrastukseen. Eikä se toisaalta liene ihme, sillä puheista käy selväksi, että kyseessä on harrastus, jossa ei koskaan tule valmiiksi.
Miehiä tuntuu viehättävän lajissa erityisesti sen geometrisuus ja haasteellisuus. "Tämä on puhdasta geometriaa. Se siinä viehättää", Kärkinen pohtii.
Koneita voi ostaa täysin valmiina, jolloin lentämään pääsee, kun paketti on purettu. Toiset rakentavat koneen alusta asti itse. Ja sitten on niitä, jotka käyttävät suurimman osan energiasta rakentamiseen, mutta lentojen määrä jää vähiin.
Pienet sateet eivät saa harrastajia jättämään kisoja kesken. "Ohjaimet suojataan sateelta ja koneetkin kestävät jonkin verran, mutta on niitä kisoja toisinaan jouduttu keskeyttämäänkin. Yleensä silloin, jos laitteet ovat vaarassa kärsiä, kisa keskeytetään", Kärkinen tuumaa.
Harrastukselleen vihkiytynyt lennättäjä saa käytettyä koneisiin omaisuuden. "Peruskoneiden hinnat lähtevät jostain sadasta eurosta, mutta kalliimmilla on vain taivas kattona", Eirola pohtii.
Mitä enemmän koneessa on tekniikkaa, sitä enemmän se tarvitsee huoltoa. Kärkinen on pyrkinyt pitämään koneensa mahdollisimman kevyenä, jolloin siitä on karsittu kaikki turha. "Moottorin saa huollettua talven aikana. Lentokauden alkaessa koneesta pyyhitään pölyt ja säädetään moottori, ja sitten vain lentämään."
Lentokausi jatkuu niin kauan kuin sormet ja koneen akut kestävät kylmää ilmaa.