Suomen lentopelastusseura tulee ilmojen teitä apuun, kun hätä on suurin. Koneista tiirataan muun muassa kadonneita ihmisiä.
"Suoritamme 35 prosenttia henkilöetsinnöistä poliisin avuksi. Ne etsinnät, joita ei viranomaiskalustolla hoideta", maaliskuussa perustetun yhdistyksen toiminnanjohtaja Tero Asikainen kertoo.
Viranomaiskalustolla Asikainen tarkoittaa pelastushelikopteriyhdistyksiä, rajavartiolaitosta, ilmailulaitosta ja puolustusvoimia.
Palolentotoiminta on uuden seuran iso työskentelyalue. Esimerkiksi Pyhäsalmen ilmailukerho on tänä keväänä noussut neljästi ilmaan tarkkailemaan kulotuksia. Aihetta palokunnan paikalle kutsumisiin ei ole ilmaantunut.
Naapuriseura Kalajokilaakson ilmailukerho on niin ikään hypännyt neljästi siiville samalla palovalvontareitillä.
Etsintä päättyi onnellisesti
Etsintätehtävissä koneissa pitää olla nelihenkinen miehistö: ohjaaja, kaksi tähystäjää sekä suunnistaja, joka toimii tehtävän johtajana. Pyhäsalmen kerholta löytyy kolme konetta, joista kaksi on nelipaikkaisia.
"Tämä toiminta on yksi mielenkiintoinen lisä lentoharrastukseen", Pyhäjärven tukikohdan päällikkö ja Suomen lentopelastusseuran hallituksen varapuheenjohtaja Jukka Tikanmäki näkee.
Tikanmäen kerholle tulee vuosittain nollasta kolmeen etsintätehtävää. Viime vuonna tehtäviä oli olla kolme, mutta kaksi kutistui viime hetkellä kasaan, kun myrskyssä viipyneet veneet löytyivät ajoissa. Se ainoa toteutunut etsintä päättyi onnellisesti, kun Tikanmäki miehistöineen löysi dementikon saaresta.
"Hän oli märkä ja edessä olisi ollut kylmä yö. Dementikko oli kahlannut saareen, josta poliisi ei osannut häntä etsiä, kun kaikki veneet olivat tallessa", Tikanmäki muistelee.
"Onneksi positiivisiakin etsintätuloksia saadaan", Tero Asikainen huokaa.
Vähintään 150 tuntia lentokokemusta
Etsinnät - siis yleensä se, lähdetäänkö kadonnutta ihmistä katselemaan ilmasta käsin - ovat riippuvaisia monista tekijöistä: vuodenajasta, olosuhteista, ajan kulumisesta, vuorokauden ajasta ja siitä, onko kateissa esimerkiksi lapsi.
"Vuosittain on etsitään ilma-aluksilla 100-150 kateissa olevaa ihmistä. Onneksi ei kuitenkaan sen enempää", Asikainen kertoo.
SAR- eli vapaaehtoista etsintä- ja pelastustoimintaa on aikaisemmin harjoitettu sekä maa- että merialueilla. Nyt siis myös ilmassa. Vapaaehtoinen pelastustoiminta lentokoneilla täydentää helikoptereilla harjoitettavaa etsintä- ja pelastustoimintaa.
Koulutetut SAR-lentäjät toimivat vain päiväsaikaan sekä oloissa, joissa lentonäkyvyyttä on minimissään 1,5 kilometriä. Etsintälentokorkeus on yleensä noin 200 metriä maan tai veden pinnasta.
SAR-ohjaajilta vaaditaan vähintään 150 tuntia lentokokemusta sekä palolento- ja SAR-koulutus.