Suomen osallistuminen Islannin ilmavalvontaan herättää kiivasta keskustelua. Puolustusministeri Carl Hag-lund (r.) on toivonut laajaa tukea eduskunnalta, mutta oppositio vastustaa. Asia ei helppo myöskään Sdp:lle. Islanti on pyytänyt Suomea ja Ruotsia osallistumaan ilmavalvontaharjoituksiin 2014.
Ruotsilla on valmiudet vastata Islannille myöntävästi, ja Suomen päätöstä odotetaan ensi viikolla.
Sitä ei saatu aikaan perjantaina hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ja tasavallan presidentin tapaamisessa. Ruotsi ja Suomi ovat sitoneet kantansa toistensa kantoihin.
Islanti-keskustelun varjossa vähemmälle huomiolle on jäänyt, että Suomi on tänä vuonna jo kahdesti ottanut osaa Natoon kuuluvien Baltian maiden ilmavalvontaharjoituksiin yhdessä Ruotsin kanssa.
Hallituksen kannalta Islannin ilmavalvonnan pitäisi olla yksinkertainen. Pohjoismaisen puolustus- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventämisestä on sovittu hallitusohjelmassa.
Jos Suomi osallistuu pelkästään ilmavalvontaan Islannissa, asiaa ei tarvitse tuoda eduskuntaan.
Suomen mielimät mahdolliset tunnistuslennot sitä vastoin vaativat tarkennuksia kansainvälisiin sopimuksiin ja eduskunnan hyväksynnän. Puolustusministeri on joka tapauksessa luvannut eduskunnalle selvityksen. On itsestään selvää, ettei Suomi voi osallistua mahdollisiin yhteenottotilanteisiin valvoessaan Islannin ilmatilaa.
Kohu Islannin ilmavalvonnasta käy liikaa tunteella. Kyse on pohjoismaisen puolustus- ja turvallisuusyhteistyön syventämisestä, joka pohjautuu Stoltenbergin raportin suosituksiin.
Pohjoismaista puolustusyhteistyötä puolestaan on kolme viime vuotta koordinoitu Nordefcon puitteissa, jonka puheenjohtajuus siirtyy ensi vuonna Suomelle.
Ulkopoliittinen johto ei ole katsonut, että alan pohjoismaisen syventämisessä olisi ristiriitaa, vaikka osa pohjoismaista kuuluu Natoon ja osa ei. Viimeksi tasavallan presidentti Sauli Niinistö korosti yhteistyön merkitystä valtiovierailullaan Norjassa.
Pohjoismaisen yhteistyön tavoitteena on ottaa konkreettisia askelia puolustusyhteistyössä.
Pohjoismainen yhteistyö on oikea suunta, kun Nato-jäsenyys on ainakin nyt poissa päiväjärjestyksestä. Arktisen alueen merkityksen kasvu on myös luonteva syy tiivistää pohjoismaista yhteistyötä.
Konkreettisia yhteistyömuotoja ovat kriisinhallinta, harjoitukset, koulutus ja yhteiset materiaalihankinnat. Yhteistyö ja yhteiset harjoitukset ovat ainoa keino, jolla puolustusvoimat saa kansainvälistä kokemusta ja pystyy parantamaan valmiuksiaan osallistua tarvittaessa syvempään pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen yhteistyöhön.
Pohjoismaisessa yhteistyössä ei ole kyse puolustusliitosta, mutta sen sijaan yhteistyö vahvistaa Suomen puolustuskykyä. Puolustusvoimien on oltava mukana harjoituksissa ja yhteistyössä, joka vahvistaa osaamista uusissa toimintaympyröissä. Puolustusvoimiin kohdistuvat säästöpaineet vain lisäävät yhteistyön tarvetta. Suomi on mukana yhteistyössä omien intressiemme mukaisesti.