Suomi siirtyi elokuussa 2005 uuteen käytäntöön: se alkoi julkistaa ilma-alusten tekemät rajaloukkaukset heti. Julkisuus auttoi, ja ilmatilaloukkaukset vähenivät tihentyäkseen uudestaan kun Itämeren alueen turvallisuuspoliittinen tilanne alkoi kiristyä.
Hyvään käytäntöön istuu huonommin se, että ensimmäiset tiedot äskeisestä gps-häirinnästä Norjan pohjoisosissa ja Lapissa tulivat julki Norjassa uutispalvelu Barents Observerin kautta. Mieleen tulivat vanhat ajat, jolloin itäistä ilmansuuntaa koskenut tiedotus tökki kutakuinkin aina.
Suomen lennonvarmistuksesta vastaava valtionyhtiö ANS Finland kyllä varoitti gps-suunnistuksen laajasta häiriöstä Eurocontrollille. Kysyä silti sopii, miksei häirinnästä kerrottu suurelle yleisölle heti tiedotteella niin kuin ilmatilaloukkauksissa on tapana tehdä.
Kun näin ei tehty heti, mieleen jää kytemään epäilys, vaikkei sille perusteita olisikaan, miksi näin meneteltiin ja olisiko gps-häirinnästä kerrottu julkisuuteen lainkaan, jollei tieto olisi tullut julki Norjassa.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen (kesk.) on sanonut, että häirinnässä on kysymys vähintään samasta kuin ilmatilaloukkauksissa ja että siksi tällaiset häirinnät on julkistettava heti. Vanhanen on oikeassa. Jostakin syystä näin ei kuitenkaan menetelty.
Vanhanen on oikeassa siinäkin, että kun häirintä oli ensimmäisen kerran näin laajaa, reagointi Venäjän suuntaan on erittäin tärkeää.
Outoa on niinikään, että ulkoministeriö ilmoitti torstaina häveliäästi Suomen pitävän "Norjan signaalihäirinnästä tekemiä havaintoja luotettavina".
Häirinnän lähteeksi osoitettiin tiedotteen otsikossa Venäjä, mutta tekstissä Suomen viranomaiset piiloutuivat Norjan tekemien havaintojen taakse. Suomi on jatkanut häirinnän tutkintaa, mutta sen teknisiä yksityiskohtia ei avattu. Ei pidäkään.
Kun Suomi pystyy kertomaan ilmatilaloukkauksista itse, sen pitää pystyä kertomaan myös elektronisesta häirinnästä omissa nimissään. Häirintää tapahtui laajamittaisesti myös Suomen alueella, ja siksi kuurupiilo Norjan havaintojen kanssa on huvittavaa.
Häirinnästä ei aiheutunut suoranaista vaaraa esimerkiksi ilmaliikenteelle, koska sillä on käytössä muitakin suunnistusmenetelmiä. Tällainen häirintä on normaalia sotaharjoituksissa, mutta siitä varoitetaan ennalta ja häirintäalueilla on voimassa lentokielto.
Venäjä ei ilmoittanut häirinnästään ja on kiistänyt sen vielä jälkikäteen. Tässäkään ei ole mitään uutta. Venäjältä vei oman aikansa ennen kuin se esimerkiksi myönsi Krimille ilmestyneet vihreät miehet omikseen. Tällä kertaa on odotettavissa, ettei Venäjä myönnä häirintää koskaan.
Häirinnässä on kysymys tietenkin Venäjän halusta markeerata, ettei se pitänyt Suomen, ja Ruotsin, osallistumisesta 29 Nato-maan kanssa Trident Juncture -sotaharjoitukseen pohjoisilla alueilla.
Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu sanoi kesällä Suomen ja Ruotsin osallistumisen Nato-harjoituksiin ja -yhteistyöhön olevan uhkia, jotka pakottavat Venäjän vastatoimiin.
Myöhemmin presidentti Vladimir Putin sanoi, että Venäjän on vahvistettava omaa puolustustaan vastauksena Naton toimiin. Presidentti Sauli Niinistö vastasi, että Suomikin "maksimoi kykynsä pitää puolensa".
Shoigun ja Putinin sotapelin kylmän logiikan vielä ymmärtää, mutta Lapinkin taivaalla koetun kaltaista häirintää ei. Tällainen, naapurimaan ilmaliikenteen turvallisuutta mahdollisesti vaarantava toiminta rauhan aikana on jyrkästi tuomittavaa toimintaa.
Suomen ulkoministeriö ilmoitti, että häirintäasiaa käsitellään Venäjän kanssa diplomaattiteitse. Se onkin oikea tapa.
Jatkotoimista, olipa sitten kysymys Venäjälle esitettävästä protestista tai suurlähettilään puhuttelusta, kansalaisilla on oikeus saada tietää tuoreeltaan. Ulkoministeriön valtiosihteeri, Suomen entinen Venäjän-suurlähettiläs Matti Anttonen tapaa maanantaina Venäjän Suomen-suurlähettilään Pavel Kuznetsovin. Toivoa sopii, että terveisillä olisi jotakin vaikutusta.
Suomi on Niinistön johdolla ajanut sitä, ettei Itämeren alueella lennettäisi koneen sijainnin paljastava transponderi poissa päältä. Nämä "pimeät lennot" ovatkin viime vuosina vähentyneet. Pohjoisessa koettu gps-häirintä on uusi tapa vaarantaa lentoliikennettä. Olisiko häirintäkielto uuden aloitteen paikka?