Il­ma­tie­teen lai­tok­sen sen­so­rit hais­te­le­vat kas­vi­huo­ne­kaa­su­ja ympäri vuo­ro­kau­den ja läpi vuoden

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tärkeää selvittää, miten paljon turvemailta nousee kaasuja ilmaan.

Ilmatieteen laitoksen professori Annalea Lohila, tutkija Henriikka Vekuri ja projektikoordinaattori Liisa Kulmala kurkistelevat säteilymittarin uumeniin. Taustalla Luken tutkija Timo Lötjönen. Ilmatieteen laitoksen professori Annalea Lohila, tutkija Henriikka Vekuri ja projektikoordinaattori Liisa Kulmala ovat kiinnostuneita turvemaiden 
kasvihuonekaasupäästöistä.
Ilmatieteen laitoksen professori Annalea Lohila, tutkija Henriikka Vekuri ja projektikoordinaattori Liisa Kulmala kurkistelevat säteilymittarin uumeniin. Taustalla Luken tutkija Timo Lötjönen.
Ilmatieteen laitoksen professori Annalea Lohila, tutkija Henriikka Vekuri ja projektikoordinaattori Liisa Kulmala kurkistelevat säteilymittarin uumeniin. Taustalla Luken tutkija Timo Lötjönen.
Kuva: Kirsi Junttila

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tärkeää selvittää, miten paljon turvemailta nousee kaasuja ilmaan.

Siikajoki/Ruukki

Ilmastonmuutos on kääntänyt katseet kohti maataloutta ja erityisesti kohti turvemaiden viljelyä.

Siksi Luken Ruukin koeaseman pellolle nousee Ilmatieteen laitoksen tutkimuspiste, jonka sensorit haistelevat ilman kasvihuonekaasuja jatkuvasti ympäri vuorokauden ja läpi vuoden. Laitoksella on laaja mittausverkosto metsissä, soilla ja vesistöissä ympäri Suomen, mutta peltopäästöjä se ei ole mitannut 20 vuoteen.

– Meidän menetelmillämme ei ole juuri peltoja mitattu varsinkaan näin pohjoisessa. Tämä on ainutlaatuista. Tämä mittauspiste on maailman pohjoisin paikka, jossa käytetään kovarianssimenetelmää, kertoo professori Annalea Lohila Ilmatieteen laitokselta.

Turvemaiden ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaalle tyypillisten ohutturpeisten maiden kasvihuonekaasupäästöistä on tuskin lainkaan tutkimustietoa. Asia laitetaan kohdalleen hankkeessa, jossa ilmastovaikutuksia alkavat Luken kanssa selvitellä Ilmatieteen laitos, Oulun yliopisto ja Norjan maatalousyliopisto.

Turvemaan muokkaus ja lannoitus kiihdyttää turvetta hajottavien mikrobien toimintaa, josta syntyy hiilidioksidia, metaania ja typpioksiduulia eli ilokaasua.

Turvepeltojen osuus on huomattava kaikista maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä, ja EU:ssa on jo mietitty turvemaiden viljelyn kieltämistä tai ainakin rajoittamista. Myös ravinnepäästöt vesistöihin ovat huomattavat.

Pohjois-Pohjanmaalla turvemaita on noin kolmasosa peltopinta-alasta, joten viljelyn kieltäminen olisi tuhoisaa maataloudelle ja koko maakunnalle. Jo käytön rajoittaminen kirpaisisi kipeästi muutenkin tiukilla olevia viljelijöitä. Päästöjen vähentämiseksi on etsittävä keinoja, jotka eivät vie viljelijöitä konkurssiin.

– Maatalouden ympäristökuormitus syntyy tuotannossa karanneista ravinteista, jotka viljelijä on jo maksanut. Tuottajalla on varmaankin motivaatiota vähentää kuormitusta, toteaa Luken erityisasiantuntija Erkki Joki-Tokola.

Kaasupäästöihin vaikuttaa turvemaan muokkaustapa. Kaasujen haihtumista voidaan vähentää muokkausta vähentämällä tai sen ajankohtaa muuttamalla. Koealueella Luke testaa kuutta eri menetelmää, muun muassa syys- ja kevätkyntöä, kultivointia ja suorakylvöä.

Koealueella viljellään ohraa ja nurmea, sillä viljelykasvi vaikuttaa muokkaustarpeeseen. Sensorit sitten haistelevat alueilta tulevia kasvihuonekaasuja. Ensi kesänä koko alue on nurmella.

– Näin tulee esille viljelykierron merkitys, Joki-Tokola toteaa.

Päästöihin ilmeisesti vaikuttaa myös itse kasvi. Vilja sitoo ravinteita kasvukautensa alussa, nurmi taas myöhään syksyyn. Pohjois-Pohjanmaalla nurmet ovat vähentyneet ja viljanviljely lisääntynyt. Käyttöön ehkä tulisi ottaa jokin viljan aluskasvi, ja tutkimuksessa mitataan, kuinka se vaikuttaa viljapellon kaasupäästöihin.

Pellonraivaus on tavallista, mutta turvemaat katsotaan niin ongelmallisiksi ympäristön kuormittajiksi, että tulevaisuudessa niiden raivaus ehkä kielletään. Olemassa olevaa peltoalaa täytyy ryhtyä käyttämään entistä tehokkaammin.

– Yksi keino ratkaista pula olisi tilojen yhteistyön syventäminen ja viljelijöiden välinen viljelykierto, Joki-Tokola pohtii.

Hankkeessa selvitellään monta muutakin asiaa. Yksi on turvepelloilta vesistöihin karkaavat ravinteet. Ainakin paksuturpeisilta mailta vesiin huuhtoutuu typpeä ja fosforia. Luken koekentällä selvitellään, onko asia yhtä suoraviivaista ohutturpeisilla mailla, joissa salaojat ovat turvekerroksen alla kivennäismaassa.

Eräs tutkimusaihe on syksyllä nurmelle levitetyn lietelannan vaikutus päästöihin. Viljelijälle syyslevitys sopisi, koska silloin saisi lantalan tyhjäksi ennen sisäruokintakautta, kevätkiireet helpottuisivat eivätkä kevätmärät pellot tallaantuisi.

Turvemaiden vesistöpäästöt kiinnostavat myös Salaojituken tukisäätiötä, sillä putket tukkiva ruoste on varsinkin rannikolla yleinen ongelma.

Turvemaan pellot

Eloperäisten maiden viljelyn tuottama ympäristökuormitus -tutkimushanke, jossa mukana:

Luonnonvarakeskus (Luke)

Ilmatieteen

laitos

Oulun

yliopisto

Norwegian

Agricultural Economics Research

Salaojituksen

tukisäätiö

Hankkeen partnerina on ProAgria Oulu.

Hankkeen toteutusaika on 1.1.2019-31.12.2021.

Kohderyhmänä ja hyödynsaajana ovat alueen maatalousyrittäjät.