Vihreän liikkeen ytimessä oli joukko nuoria älykköjä, joiden ohjenuorana oli ilonpito ja huumorin viljely, vaikka sitten elämäntuhoutumisen kustannuksellakin, purki Pentti Linkola pettymystään vuonna 1988 kirjoittamassaan tekstissä Maailma kaatoi vihreän liikkeen. ”Tästä joukosta tuli televisiokansanedustaja Pekka Haavisto, jonka mukaan Vihreä liike olikin kaupunkiliike.”
Radikaali toisinajattelija Linkola oli elätellyt toiveita Suomeen rantautunutta vihreää liikettä kohtaan, mutta toiveiden tilalle tuli lamaannuttava pettymys. Liikkeeltä oli hänen mukaansa vihreä oivallus hukassa ja liikkeen arvot olivat peräisin ympäröivästä hyvinvointiyhteiskunnasta.
Vihreät vaativat oikeuksia, vapauksia ja suvaitsemista, kun Linkolan mukaan olisi pitänyt tähdentää vastuuta ja velvollisuuksia. Ei lisää kaikkea, vaan vähemmän ja säästäen.
Vihreän liikkeen alkutahdit lyöneestä Koijärven suojelusta on nyt kulunut neljä ja Vihreän liiton perustamisesta kolme vuosikymmentä.
Varhainen, jo 1800-luvulla järjestäytynyt luonnonsuojelu sai ensimmäisenä jalansijaa Helsingissä, ja samoin tuli vihreistäkin (pää)kaupunkilainen puolue.
Yhdestätoista vihreiden puheenjohtajana toimineesta poliitikosta Heidi Hautalan syntymäpaikka on Oulu, Ville Niinistön Turku ja Touko Aallon Savonlinna, muut kahdeksan ovat syntyneet Helsingissä.
Loppuun palanut ja masennukseen sairastunut, kohuissa ryvettynyt maakunnan mies Touko Aalto luopui lokakuussa puheenjohtajuudesta.
Nuija päätyi televisiokansanedustaja Pekka Haavistolle. Messiaan toinen tuleminen sykähdytti puolueväkeä ja Ylen tuoreen gallupin mukaan nosti myös puolueen kannatuksen nousuun.
Olosuhteet ovat sikäli otolliset, että IPCC:n syksyllä julkaiseman ilmastoraportin märkä läimäys tuntunee yhä kasvoilla siinä osassa kansaa, jota vihreät kosiskelee.
Mutta onnistuuko Haavisto myymään kirjavan tuotepakettinsa kevään eduskuntavaaleja pohjustavilla maakuntamatkoillaan?
Linkolan kirjoittama yhteiskunnallinen ohjelma ei aikanaan kelvannut vihreille, mutta lehdet saivat siitä maukkaita otsikoita.
Ohjelman radikaalia luonnetta kuvaa, että Linkola myönsi siihen kirjatun syntyvyyden rajoittamisen kahteen lapseen arviointivirheeksi. ”Yksilapsisuus on vuosikymmenien ajan välttämätön.”
Siinä missä Linkola vastustaa ”humanismin ja tekniikan liittoa”, haluavat nykyvihreät muun muassa älykkään liikenteen ja logistiikan vallankumouksen.
Oulun vaalipiirissä vihreiden äänet ovat eduskuntavaaleista toiseen riittäneet yhteen paikkaan. Erkki Pulliaisen jälkeen Arkadianmäelle valittiin Satu Haapanen, ja kuluvalla kaudella siellä istuu Hanna Halmeenpää.
Ilman tähtiainesta olevia ehdokkaita gallupeissa näkyvä kannatuksen kasvu tuskin realisoituu vaaleissa paikallisesti.
Valovoimainen ehdokas naapuripuolueessa voi viedä ratkaisevat äänet nenän edestä.
Vihreän liikkeen kaatumisesta kirjoittanut Linkola kiitti professori Erkki Pulliaista rohkeudesta luonnon suojelijana Pohjois-Suomen vanhakantaisen vihamielisessä ilmapiirissä. Hän niin ikään tuomitsi Pulliaisen ekologisen humanismin silkaksi älyttömyydeksi.
Paitsi Linkolan kuvaamaa vihamielisyyttä, Pohjois-Suomesta löytyy kosolti syvää luonnon kunnioitusta. Luonnon hengittämisestä on kuitenkin vielä matkaa vihreiden äänestämiseen.