Euroopan unionin johtajien perjantaina löytämä sopu ilmastonmuutokseen oleellisesti vaikuttavien kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi täyttää juuri ja juuri ne vaatimukset, joita ilmastoasiantuntijoista koostuva kansainvälinen ilmastopaneeli on asettanut. Yrityksenähän on saada ilmaston lämpeneminen jäämään kahteen asteeseen.
EU-johtajien linjanvedon mukaan tavoitteeseen pyritään vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Samalla on tarkoitus nostaa energian tuottaminen uusiutuvalla energialla 27 prosenttiin sekä parantaa energiatehokkuutta samalla prosenttimäärällä. Merkittävänä voi pitää lupausta siitä, ettei yksikään EU:n jäsenmaista voi tämän jälkeen lisätä päästöjään.
Nyt saavutettu sopu on siedettävä lähtökohta ensi vuonna Pariisissa pidettävää ilmastokokousta silmällä pitäen. Tuolloin pitäisi kyetä löytämään koko maailman mitassa yhteiset sävelet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Avainasemassa ovat suurimmat saastuttajat Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina, jotka ovat tähän saakka ovat olleet varsin vastahakoisia tekemään juuri mitään.
EU:n asettamia tavoitteita voi pitää vähimmäistavoitteina. Täytyy kuitenkin olla realisti. EU:n on vaikea mennä kovin paljon pidemmälle omissa toimissaan, jos muu maailma ei seuraa mukana. Muussa tapauksessa on vaara, että Eurooppa menettää kilpailukykyään.
Koko maailman mitassa katseet kääntyvät Yhdysvaltojen ja Venäjän sekä voimakkaasti viime vuosikymmeninä talouttaan kohentaneiden Kiinan ja Intian suuntaan. Jos näitä suurimpia saastuttajia ei saada yhteiseen rintamaan torjumaan ilmastonmuutosta, vaikea siihen on muidenkaan sitoutua.
Hintalappua EU:n asettamille toimille ei vielä tiedetä niin kuin ei sitäkään, mitä päätökset merkitsevät kussakin jäsenmaassa. Selvää on, että ilmastonmuutoksen torjunta maksaa. Se huomataan vastaisuudessa vääjäämättä kaikkialla tuotteiden ja energian kohoavina hintoina.
EU:n jäsenistä Puola ja jotkut muut entisen itäblokin maat ovat omia talouksiaan varjellakseen olleet haluttomampia pitkälle meneviin rajoituksiin. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, koska niiden talouden perusta on energiaa paljon vievässä teollisuudessa sekä kivihiilen käytössä. Kivihiilen polttamista energiantuotannossa pidetään yhtenä pahimmista ilmastonmuutoksen aiheuttajista.
Suomi sai EU:ssa läpi periaatteen, joka antaa liikenteessä ja asumisessa mahdollisuuden vähentää energiankäyttöä siellä, missä se on kustannuksiltaan tehokkainta. Tämä helpottaa jonkin verran Suomelle tulevia taloudellisia rasitteita.
Kansainvälisten pelisääntöjen sopiminen ilmastonmuutoksen torjumiseksi on osoittautunut vaikeaksi. Jokainen maa kun haluaa vaalia omia etujaan.
Kello tikittää. Mitä pidemmälle toimenpiteitä siirretään, sitä vaikeampi niitä on tehdä ja sitä varmemmin ilmastonmuutokseen liitetyt kielteiset vaikutukset toteutuvat.
Pääkirjoitus