Tanskan pääkaupungissa on tänään perjantaina koolla enemmän valtioiden johtajia kuin koskaan YK:n päämajan ulkopuolella. Heidän oli määrä tulla sinetöimään kunnianhimoinen asiakirja, joka pysäyttää planeetan lämpenemisen korkeintaan kahteen celsiusasteeseen.
Sen sijaan he löytävät itsensä keskeltä sekasortoista, raiteiltaan nyrjähtänyttä kokoustilannetta.
Kööpenhaminassa on meneillään kuumeinen yritys pelastaa, mitä pelastettavissa on, mutta valmiista tuloksesta oltiin vielä torstaina todella kaukana. "Keskustelu siirtyi torstaiaamuna vaiheeseen, johon se päättyi maanantaina", kuvasi ympäristöministeri Paula Lehtomäki.
Se oli silti edistysaskel. Koko alkuviikko hukkaantui kinaan menettelytavoista, ja torstaina päästiin vähitellen puhumaan taas asioista. Merkkejä aidosta edistymisestä alkoi olla näkyvillä.
Tässä tapauksessa menettelytavat ovat koko Kööpenhaminan kokouksen ydintä. On ratkaistava, onko jatkossa kaksi vai yksi ilmastosopimusta.
Tähän asti asioista on neuvoteltu kahdella "raiteella". Toinen koskee Kioton sopimusta, toinen kaikkien maiden pitkän tähtäimen sitoumuksia. Jako menee karkeasti niin, että kehitysmaat pitävät tiukasti kiinni Kiotosta, teollisuusmaat tahtovat tilalle uutta. Kiina tarjoili torstaina ratkaisua, jossa edelleen olisi kaksi sopimusta, mutta niiden sisältö olisi melko sama.
Pitkälti tähän kinaan on kulunut paljon aikaa, osin kokouksen puheenjohtajan Tanskan toimintatapojen vuoksi. Kehitysmaat kokivat tulleensa ylikävellyksi.
Mahdollisessa sopimuksessa olennaista sisältöä ovat päästövähennystavoitteet. Siinäkin maat nokittelevat toisiaan. EU:n mielestä Yhdysvallat ei ole sitoutunut tarpeeksi isoihin lukuihin. Kehitysmaiden mielestä teollisuusmaat ylipäätään velttoilevat asiassa, teollisuusmaat tahtovat isoilta kehitysmailta lisää tekoja.
Kehitysmaita mättää myös etenkin Yhdysvaltain halu siitä, että kehitysmaiden ilmastotekoja voitaisiin riippumattomasti todentaa. Sinänsä ilmastotekojen on sovittu olevan mitattavia ja todennettavia, mutta esimerkiksi Kiina haluaa hoitaa valvontansa itse.
Lisäksi olisi päätettävä, kirjataanko sopimuksen tavoitteeksi lämpenemisen pysäyttäminen kahteen asteeseen vai johonkin muuhun. Pienet saarivaltiot ajavat 1,5 astetta, ympäristöjärjestöjen mukaan nykymenolla ollaan 3,9 asteessa. Siinä yhteydessä on myös kirjattava, milloin päästöjen on käännyttävä laskuun. Kehitysmaat tahtovat itselleen aikalisää.
Rahoitukseenkin tarvitaan todellisia numeroita, ja siinä sekä EU, Japani että Yhdysvallat ovat olleet liikkeellä. Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton lupasi torstaina maansa yrittävän nostaa yhteispottia sataan miljardiin dollariin vuodessa, ja lupaus kohensi Kööpenhaminan tunnelmia.
Pitkin kokousta on väännetty luonnoksia uudesta ilmastorahastosta ja monesta muusta asiasta, mutta mistään ei tule valmista, ennen kuin kaikki on valmista.
"Kiina on yhä toiveikas. Vaikka onnistumiseen olisi vain yhden prosentin mahdollisuus, pitää silti tehdä sadan prosentin ponnistus", linjasi kiinalaisten puhetorvena ollut varaulkoministeri He Yafei.
Ympäristöministeri Lehtomäki on pitkin aikaa odottanut, että todelliset polittiset neuvottelut sisällöstä alkaisivat. Torstaina iltapäivällä niistä ei ollut mitään tietoa.