markku.mantila@kaleva.fi
Aavikkoja, kuivuuteen kuolleita eläimiä, lohkeavia jäälohkareita. Mainoksia, joissa jääkarhu uupuu vesisateessa. Hirmumyrskyjä, tulvia, mutavyöryjä. Kylmyyttä ja hellettä.
Ilmastonmuutokseen oli helppo uskoa viime syksyyn saakka. Ihminen on toimillaan saanut maapallon lämpenemään siihen tahtiin, ettei siitä hyvää seuraa. Ääri-ilmiöt yleistyvät, merenpinta nousee ja ihmiskunta joutuu varautumaan uudenlaisiin uhkiin. Jäätiköiden sulaminen, esimerkiksi, upottaisi sadassa vuodessa sellaiset suurkaupungit kuin Miam ja Bangkok. Ja paljon muuta.
Marraskuussa 2009 paljastui, että Itä-Anglian yliopiston ilmastonmuutosyksikön tutkijoiden sähköpostiviestejä oli joko vuodettu tai imuroitu, ja viestien sisältö aiheutti todellisen ilmastokriisin. Tutkijoiden viesteissä keskusteltiin siitä, miten saataisiin piiloon mittaukset, joiden mukaan maapallon lämpötilat olisivatkin laskusuunnassa.
Vuotaneista viesteistä voi helposti ajatella, etteivät tutkijat halunneet esiin kritiikkiä, jonka mukaan lämpeneminen ei olekaan todellista tai edes ihmisen aiheuttamaa. Lisäksi globaaleista ilmastotilastoista puuttui merkittävästi tietoja muun muassa Kiinasta, Venäjältä ja Afrikasta.
Ennen marraskuuta 2009 keskustelua oli hallinnut vain yksi totuus: hallitsematon ilmastonmuutos. Sen jälkeen esiin nousi ilmastonmuutosta epäilevien skeptikkojen armeija. Keskustelun suunta kääntyi. Yhä useampi vakavasti otettava keskustelija alkoi kysellä, onko meitä vedätetty.
Tieteen tehtävä on kyseenalaistaa, haastaa ja repiä auki. Jos totuus jossakin on, tieteen keinoin se pitäisi löytää.
Ilmastonmuutoksen kohdalla tavoite korostuu. Maallikolle keskustelun seuraaminen on kovin vaikeaa. Pitäisi kyetä arvioimaan monimutkaisia mittauksia, suuria määriä erilaisia aikasarjoja ja perehtyä syvällisesti luonnon olemukseen.
Suurella varmuudella voi olettaa, että Itä-Anglian yliopiston sähköpostiskandaali ajoitettiin tarkoituksellisesti Kööpenhaminan ilmastokokouksen alle. Tarkoituksena oli kaivaa maata kokouksen alta. Mitkä voimat ovat olleet liikkeellä, on jäänyt epäselväksi. Itse asian eli ilmastonmuutoksen sijaan yleinen mielenkiinto suuntautui sotaan, jota käydään ilmastonmuutokseen uskovien ja sitä epäilevien välillä.
Tutkijoiden vastuu ei ole koskaan ollut niin suuri kuin se on ilmastonmuutoksen ja sen aiheuttamien oletettujen vaikutusten kohdalla. Tutkimusten manipulointi olisi viimeinen virhe. Jos ilmastonmuutos todella on sen kokoinen uhka kuin meille on pian vuosikymmen todisteltu, toimenpiteillä on kiire. Tarvitaan isoja poliittisia päätöksiä ja muutosta ihmisten arvoissa ja asenteissa.
Ja vastaavasti jos osoittautuu todeksi, että tutkimustuloksia on vääristelty ja julkistettu vain valikoidusti, kyse on ihmisen historian suurimmasta huijauksesta, jonka tarkoituksena on saada poliittista vaikutusvaltaa, rahaa ja muita resursseja.
Epäilijöitä ei pitäisi aina suoralta kädeltä epäillä. Ainakaan näin suuren kysymyksen edessä. Mitä tahansa tehdäänkin, ilmastonmuutoksessa varaa ei ole valehteluun, vääristelyyn tai heikkomoraaliseen tutkimukseen.