Kansainvälisestä ilmastoraamatusta löytyneet virheet ja niiden käsittely ovat kolhineet ilmastotutkimuksen mainetta. Suomalaisten asiantuntijoiden mielestä hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n arviointiraportin virheet eivät kuitenkaan romuta nykykäsitystä ilmastonmuutoksesta.
"IPCC:n neljännessä arviointiraportissa on noin 3 000 sivua. Jos olettaa, että jokaisella sivulla on noin 30 lukua tai muuta faktaa, niitä on kaikkiaan 100 000. Jos niistä kaksi, kolme tai neljäkin on virheellisiä, niin muuttaako se raportin keskeistä sisältöä? No ei muuta", hallituksen ilmastopoliittinen neuvonantaja Oras Tynkkynen (vihr.) napauttaa.
Tynkkynen kuulostaa hivenen työlääntyneeltä. Hänen mielestään virheitä etsittäessä on unohtunut niiden kokonaismerkitys. Toisaalta Tynkkynen uskoo, että laaja julkinen huomio vähentää virheiden riskiä.
"Luulen, että tämä julkinen paine takaa, että ilmastotiede on tarkemmin vahdittua kuin moni muu tieteen ala."
Puheenjohtajalla selityksen paikka
Kenties laajinta huomiota on saanut raporttiin sisältynyt virheellinen ennustus Himalajan lumien sulamisvauhdista. Tässä Tynkkynen arvioi IPCC:n ja puheenjohtaja Rajendra Pachaurin menneen metsään.
"Osa kritiikistä on ihan aiheellista ja IPCC:ssä on miettimisen paikka. Pachauri riensi tuomitsemaan kriitikot, jotka kyseenalaistivat IPCC:n arviot Himalajan jäätiköiden sulamisvauhdista. Myöhemmin osoittautui nolosti, että kriitikot olivat oikeassa."
Myös Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas odottaa selitystä Himalaja-tapauksesta.
"Himalajan jäätiköiden sulamisennuste oli selkeä virhe, sellaista ei saa enää tehdä. Pachaurilla on kyllä selityksen paikka", Taalas sanoo.
Taalas myöntää, että ilmastotutkimus on kokenut imagotappion IPCC:n raportin virheiden vuoksi. Hän ei silti halua lähteä kaatamaan koko ilmastopaneelia.
"Raportin ykkösosasta, eli kovasta luonnontieteellisestä pohjasta ei ole löytynyt virheitä. Myös poliittisille päätöksentekijöille tarkoitettu yhteenveto pitää edelleen erittäin hyvin paikkansa."
Korhola panisi paneelin palasiksi
Helsingin yliopiston ympäristönmuutoksen professori Atte Korhola panisi IPCC:n täysremonttiin.
"Olen IPCC:n kansallisen toimikunnan jäsen ja ollut sitä henkeen ja vereen. IPCC on kuitenkin tullut tiensä päähän. Keskustelua ilmastotieteestä käydään blogosfäärissä ja internetissä, se on tullut kansalaisten iholle. Tähän tilanteeseen ei istu 20 vuotta sitten perustettu järjestö, joka julkaisee kuuden vuoden välein valtavan epistolan."
Korholan mukaan puheenjohtaja Pachaurilla on laajat kytkennät liike-elämään. Korholan mielestä Pachauri saisikin lähteä jo jääviytensä vuoksi ja koko paneeli pitäisi hajottaa pienempiin osiin.
Esiin tulleet virheet ovat professorin mukaan paljastaneet, ettei IPPC ole aina toiminut omien periaatteidensa mukaan, siis käyttänyt lähteenä vain ennakkoon arvioitua tiedettä silloin kuin sitä on saatavilla.
IPCC:n kriisi ei tee Korholan mielestä mitättömäksi koko ilmastonmuutostutkimusta ja -teoriaa.
"On selvää, että ihminen vaikuttaa ilmakehään ja ilmakehän prosesseihin. Ehkä liikaa keskitytään kuitenkin hiilidioksidin vaikutukseen, pitäisi alkaa puhua kokonaisvaltaisesta ilmastonmuutoksesta ja ilmastopolitiikasta."
Korholan mielestä jotkut tutkijat ovat poliitikkojen vaatimusten vuoksi sortuneet kiusaukseen antaa tarkkoja arvioita ja suosituksia ilmastonmuutokseen liittyen.
"Tiede ei kuitenkaan kykene tällaista tuottamaan, epävarmuudesta ei pääse tieteessä eroon ja se pitäisi myöntää."
