Kolumni

Il­mas­ton­muu­tos yh­tei­se­nä asiana

Maailmanlaajuinen ilmastonmuutos on noussut yhä korkeammalle politiikan asialistalla. Tähän ovat vaikuttaneet monet tekijät.

Maailmanlaajuinen ilmastonmuutos on noussut yhä korkeammalle politiikan asialistalla. Tähän ovat vaikuttaneet monet tekijät. Tieteellinen näyttö ihmisen vaikutuksesta ilmeisesti nopeutuvaan ilmakehän lämpenemiseen alkaa olla kiistaton tosiasia, jota öljy-yhtiöiden maksamat asiantuntijat eivät kykene enää kumoamaan. Englannin hallituksen taloudellisen neuvonantajan Nicholas Sternin raportti ilmastonmuutoksen massiivisista kielteisistä seurauksista löi lisää löylyä politiikan kiukaalle.

Tietyn asian kasvava julkisuus vetää luonnollisesti poliitikkoja puoleensa. He katsovat saavansa asiaan tarttumisesta poliittista näkyvyyttä, mutta taustalla on varmaan myös vilpitöntä huolestuneisuutta. Kummankin keskeisen brittipuolueen johtajat -- Tony Blair, Gordon Brown ja David Cameron -- ovat ilmastokysymyksissä olleet jo pitkään vihreitä ja vihertyvät edelleen.

Viimeksi liittokansleri Angela Merkel on keskittynyt ilmasto-ongelmiin. EU-johtajat päättivät äskettäin hänen johdollaan supistaa unionin kasvihuonepäästöjä vuoden 1990 tasosta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 30 prosentilla, mikäli Yhdysvaltojen, Kiinan ja Intian kaltaiset suursaastuttajat saadaan mukaan päästöjen rajoittamiseen. Jälkimmäiseen tavoitteeseen hän voi pyrkiä Saksassa kesäkuussa pidettävässä G8-ryhmän huippukokouksessa. Myös presidentti Tarja Halonen on pitänyt kansainvälisiä ilmastokysymyksiä esillä tämän vuoden aikana Intiaan ja Australiaan tekemillään virallisilla vierailuilla.

Mielenkiintoinen poliittinen muodonmuutos on tapahtunut Yhdysvalloissa, jossa Bushin hallinnon kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittamista vastustanut linja on joutunut matalapaineeseen. Bushin linjan mukaan ilmakehän lämpenemistä pitää pyrkiä hidastamaan kehittämällä tehokasta ympäristöteknologiaa. Päästöjä supistavaa teknologiaa varmaan tarvitaankin, mutta sitä täytyy säestää energian säästämisellä ja päästörajoituksilla.

Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzeneggeristä on tullut ilmastoliikkeen kansikuvapoika (jollaisena toimii vieläkin näkyvämmin entinen varapresidentti Al Gore). Viime syksyn kuvernöörinvaaleissa "Arnie" onnistui varmistamaan republikaanien ehdokkaana uudelleenvalintansa 56 prosentilla äänistä valtiossa, joka on tunnettu taipumuksestaan demokraatteihin ja vihreisiin. Hänen Hummer-maastureistaan yksi kulkee vedyllä ja toinen biopolttoaineella. Kuka olisi odottanut tätä entiseltä terminaattorilta!

Viime syksynä Schwarzenegger todella allekirjoitti lain, jonka mukaan Kalifornian kasvihuonepäästöjä täytyy supistaa 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä (eli hän omaksui EU:n linjan). Tällä hetkellä kymmenkunta Yhdysvaltojen osavaltiota suunnittelee vastaavia päästörajoituksia, mikä murentaa edelleen Bushin päinvastaista politiikkaa. Tähän suuntaan vaikuttaa myös se, että syksyn 2008 presidentinvaalien yksi keskeisistä republikaaniehdokkaista, John McCain on asettunut rajoitusten kannalle.

Varmin merkki suunnan muutoksesta on kuitenkin yritysten katse uuteen suuntaan. Pari kuukautta sitten kymmenen merkittävää amerikkalaisyritystä -- niiden joukossa British Petroleum, DuPont, Alcoa, Caterpillar ja General Electric -- ryhtyivät ajamaan yhteistyössä useiden ympäristöjärjestöjen kanssa linjaa, joka johtaisi päästöjen rajoittamiseen ja markkinamekanismin luomista rajoitteille. Nämä perustivat U.S. Climate Action Partnershipin (USCAP) nimellä tunnetun ryhmittymän.

Euroopassahan päästökauppa jo toimii, mutta ei hyvin koska hallitukset jakoivat lupia hyvin avokätisesti, mikä laski niiden hintaa markkinoilla ja suosi lopulta suursaastuttajia. Suomessa yritysjohtajista ainakin Jorma Ollilla ja Teknologiateollisuuden puheenjohtaja, Wärtsilän Ole Johansson ovat puhuneet kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittamisen puolesta.

Suuryritysten uusi kiinnostus vihreään ja puhtaaseen teknologiaan ei johdu niinkään yhtäkkisestä poliittisesta kääntymyksestä kuin rationaalisesta laskelmoinnista. Kuten poliittiset päättäjät lupasivat jo Kioton sopimuksessa ja tekevät sen nyt entistä laajemmin, niin kasvihuonekaasujen päästöt ja yleensä ilmaston lämpeneminen on saatava kuriin.

Hallitusten ennakoimista tulevista rajoituksista voidaan puolestaan lukea tuleva liikeympäristö. Niinpä synkän ympäristömenneisyyden omaava DuPont on nyt päässyt tilanteeseen, jossa sen 29 miljardin dollarin liikevaihdosta viisi miljardia tulee nyt puhtaista tuotteista. General Electric kertoo, että siltä tilataan enemmän tuulimyllyjen turbiineja kuin se pystyy toimittamaan.

Suomen eduskuntavaalit osoittivat kuinka ilmastonmuutoksen torjumisesta on tullut kaikille puolueille yhteinen asia. Kaikki haluavat estää jääkarhujen kuolemisen sukupuuttoon. Kansallista yksimielisyyttä ei ole kuitenkaan ilmastopolitiikan keskeisestä keinosta, energiapolitiikasta sekä siihen liittyvästä liikenne- ja teollisuuspolitiikasta. Niistä sopiminen on seuraava haaste.

Vaikka asenteet ovat muuttuneet myönteisemmiksi, niin ydinvoima jakaa yhä mielipiteitä. Biopolttoaineiden tuotannon subventoinnista ollaan eri mieltä, eikä monikaan usko, että hiiliperäisistä polttoaineista voitaisiin luopua nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Kestävän poliittisen linjan luominen onkin nyt aloittaneen eduskunnan ja pian nimitettävän hallituksen keskeisiä tehtäviä.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.