Ilmaston lämpeneminen ei tule hävittämään tykkyä Pohjois- ja Itä-Suomen lakimetsistä, vaan pikemminkin se luo edellytykset ilmiön voimistumiselle, arvelee erikoistutkija Risto Jalkanen Metsäntutkimuslaitokselta.
"Kun Perämeri ja Pohjanlahti pysyvät entistä kauemmin sulana, tyypilliset lounaisvirtaukset pääsevät tuomaan myös huurretta muodostavaa kosteutta pohjoisen korkeille maille pidempään", hän pohtii.
Tykkyä eniten alkutalvesta
Lämpötilan pysyessä pakkasen puolella alijäähtynyttä kosteutta sisältävät pilvet voivat Risto Jalkasen mukaan kääriä vaaroja valkoiseen vaippaan periaatteessa niin pitkään kuin meri vain pysyy sulana.
Tyypillisesti tykyn kehittyminen on voimakkainta alkutalven kuukausina, jolloin meri ei ole vielä jäässä.
Tykyn muodostumiseen tarvitaan jäätävän sumun lisäksi lunta, ja koska lumisateiden on ennustettu ilmastonmuutokseen liittyen lisääntyvän, sekin on omiaan voimistamaan ilmiötä.
Suojasäät
ravistelevat
Eri asia taas on, kuinka hyvin tykky pysyy puissa.
Viime vuosina lauhat ja tuuliset säät ovat keventäneet puiden taakkoja usein jo vuodenvaihteen tienoilla.
Näin on tapahtunut pääosin myös tänä talvena. Tällä hetkellä kunnon tykkyä löytyy vain korkeimpien vaarojen ja tuntureiden suojaisimmilta paikoilta.
Keskitalven poikkeuksellisia säitä Jalkanen pitää normaaleihin vaihtelurajoihin kuuluvana, eikä hänen mielestään voida vielä sanoa, että säätyyppi olisi vakiintumassa.
"Kun mennään ajassa taaksepäin, tilastoista löytyy varmasti paljon vastaavanlaisia vuosia, jolloin tykyt ovat tipahdelleet kesken talven", hän uskoo.
Käsitys saa vahvistusta säätieteilijältä.
Meteorologi Leena Neitiniemi-Upola Ilmatieteen laitokselta sanoo, että vaaditaan 30 vuoden tilastosarja osoittamaan se, että jokin muutos on normaalista poikkeva.
"Keskitalven lauhuus ja tuulisuus toki sopivat kasvihuoneilmiöön, mutta luontainen vaihtelu säissä on tosi suurta muutenkin", Neitiniemi-Upola muistuttaa.