Metsänraja voi nousta tunturien rinteillä jopa muutamassa vuosikymmenessä ilmaston lämpenemisen myötä. Tuntureiden lakialueita reunustava puuraja ei sen sijaan oletettavasti nouse yhtä nopeasti.
"Maaperätekijät ovat kuitenkin monin paikoin tärkeämpiä kuin ilmasto", korostaa Jyrki Autio, joka on väitöstyössään tutkinut metsä- ja puurajoja Lapissa Aakenus-, Ylläs- ja Pyhätuntureilla.
Loivilla ja vähärakkaisilla etelään ja länteen avautuvilla rinteillä metsänraja sijaitsee muihin ilmansuuntia avautuvia rinteitä korkeammalla.
"Näillä lämpimillä rinteillä metsänraja myös etenee ensin, jos maaperätekijät sen sallivat", Autio sanoo.
Aution mukaan monet muut tekijät vaikuttavat metsän- ja puurajan määräytymiseen ilmastotekijöitä voimakkaammin. Ääriesimerkkinä hän mainitsee rakkakivikon, joka ei metsity, nousipa lämpötila kuinka paljon tahansa.
Puurajan siirtyminen on epävarmempaa, sillä paljakan reunalla puiden elämä on riskialttiimpaa. "Puuraja ei etene siinä tahdissa kuin metsänraja, puurajalla taimikuolleisuus on yli 50 prosenttia", Autio kertoo.
Erityisesti tykky runtelee puita. "Puurajalla tykkytuho on lähes täydellistä, ei siellä juuri puuta tapaa, joka olisi tykyltä säästynyt."
Ilmastonmuutoksen mukanaan mahdollisesti tuomat ilmiöt, kuten tykkytuhojen lisääntyminen, saattavat heikentää ja hidastaa metsänrajankin etenemistä.
"Perämeren on ennustettu pysyvän jäättömänä nykyistä pidempään", Autio muistuttaa. Tuulet tuovat mereltä kosteaa ilmaa, joka on oleellinen tekijä tykyn muodostumisessa. Myös Atlantin ilmamassat tuovat kosteutta tuntureillemme.
Puurajan karuja olosuhteita kuvaa Aution mukaan hyvin se, että pääosa nykyisen puurajan muodostavista puista on lähtenyt kasvuun 1920- ja 1930-lukujen erityisen lämpiminä kesinä. "Esimerkiksi viime vuosikymmenten hyvät siemenvuodet eivät näy puurajalla juuri mitenkään", Autio lisää.
Metsänrajan sijaintia alentavat myös rinteiden jyrkkyys, lumenviipymät, lumivyöryt ja maaperän soistuminen. Lumivyöryt ovat hyvin paikallinen, mutta tehokas metsänrajaan vaikuttava tekijä.
"Lumivyöryt ovat tietyillä paikoilla, esimerkiksi kurujen seinämillä, lähes jokavuotisia. Metsänraja kaartuu selvästi alaspäin näillä kohdin", Autio sanoo.
Paikallisten tekijöiden vaikutusta kuvaa Aution mukaan hyvin se, että tutkimusalueella metsänraja vaihtelee 270-460 metrissä.
"Noinkin pienellä alueella olosuhteet vaihtelevat melkoisesti", Autio muistuttaa.
Jyrki Aution väitöskirja Ympäristötekijät aktuaalisen metsänrajan ja puurajan sijainnin määrääjinä Lapin tuntureilla tarkastetaan Oulun yliopistossa lauantaina.