timo.paakki@kaleva.fi
Kaikki aikuisikään ehtineet ja hieman nuoremmatkin suomalaiset ovat oppineet tietämään, että pakkaslumi narskuu varmimmin jalan alla tammikuussa. Mutta nyt parin, kolmen talven ajan on opittu toisenlaiseen ääneen. Oulun lääniä myöten on kuunneltu veden litinää anturan alla.
Ihminen on osaava ja kekseliäs, joten myös ilmastonmuutoksen seurauksia pystytään hieman pehmentämään. Silti Vantaan SM-hiihtoja televisiosta katsellessa tuli onea olo. Aito olisi sentään aitoa. Vaikka latu-ura oli hienosti lumettu, metsän vihreä aluskasvillisuus sen reunoilla kertoi suksien suihkivan aivan muualla kuin perinteisissä hiihtomaisemissa.
Kaikki kunnia vantaalaisille talkootyönä lunta tykittäneille, mutta Suomessa sentään löytyisi edelleen alueita, joissa on ihan luonnon lunta. Melko pohjoiseen pitäisi tosin mennä. Haittaisiko se?
Maakuntaviestit on tänä talvena hiihdetty suunnitellusti Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Lapissa ne siirtyivät. Siellä ei suinkaan ollut syynä lumipula, vaan pakkanen! Muualla maassa maakuntaviestit odottavat vielä kunnon kelejä. Noinkohan niitä tänä talvena kaikkialle tuleekaan.
Mukavasti elpynyt tapaninpäivän rekiretkien perinne hiipuu nyt olosuhteiden takia. Eteläisessä Suomessa nähtiin tosin viritelmä, jossa reen jalasten alla rullasivat pyörät. Mikäpä siinä, jos sellainen huvittaa. Luontevampaa olisi sentään pistää kärrykeleillä polle kiesien eteen
Tammikuun kuulaina päivinä on totuttu näkemään auringossa kimaltelevia lumikiteitä hangen pinnalla. Mutta jos viime talvina aurinko on sattunut pilvien lomasta kurkistelemaan, niin kimaltelua heijastuu korkeintaan jäätikköisestä tai rapakkoisesta tienpinnasta.
Liukuri on lapsille ollut tänä talvena enimmäkseen haitallinen kapistus. Jos sen kyytiä on jossakin kokeiltu, sohjo on kastellut vaatteet litimäriksi
Myönteistä sanottavaakin sentään keksii. Nykyisten energianhintojen aikana on erityisen paljon merkitystä lämmityskulujen alenemisella.
Lunta on sentään tupsahtanut viime viikkoina aivan yllättäviin maihin. Televisiokuvien perusteella myös iranilaislapset osaavat pyöritellä lumipalloja. Jopa Pohjois-Afrikassa on nähty nietoksia.
Ääri-ilmiöiden ennakoidaan lisääntyvän ilmaston muutoksen myötä. Kaipa nuokin ihmeet niitä ovat.
Kaikkea tuota miettiessä mieleen nousee tosin myös tietty epäily. Esimerkiksi talvella 2001-2002 pakkanen paukkui joulun alla ja vielä tammikuussakin Oulun tienoilla 30 asteessa. Myös seuraava talvi oli tosi kylmä, marraskuusta saakka. Sen jälkeen onkin ollut lauhempaa. Voiko ilmasto tosiaan lämmetä näin vauhdikkaasti? Olisiko kyseessä sittenkin se ilmatieteilijöiden takavuosina patenttiselityksenä tarjoilema normaali vaihtelu?
Viime aikoina tutkijat ovat kyllä muutamaa sinnikkäintä epäilijää lukuun ottamatta myöntyneet puhumaan kasvihuoneilmiöstä.
Jos ja kun ilmaston muuttuminen on ihmisen aikaansaannosta, kehitys viestii samalla lajimme ahneudesta. Sehän tiedetään, millainen loppu ahneella on.
Fossiilisten polttoaineiden energiaa on tuhlattu paljoon turhaan. Eikä ahnehtimisesta ole hellitetty vieläkään, vaikka viimeistään nyt olisi aika unohtaa neljännesvuosikatsauksien lukujen tuijottelu. Mitä siitä, vaikka joidenkin osakkeiden omistajat saavatkin huomata omistuksensa arvon pysyvän paikallaan tai jopa hieman hiipuvan. Kvartaalitaloudella on vähän merkitystä sen rinnalla, että valtamerten pinta voi tulevien vuosikymmenten aikana kohahtaa metrikaupalla.