Suomen kesässä voi sittenkin vielä kokea jotain uutta. Kuten sen, kuinka jossain 30 lämpöasteen tuolla puolen hiostavan sähköisenkosteassa ilmassa tapahtuu jokin liikahdus, ja hetken päästä kaikki on pelkkää tuulen, salamoinnin ja valtavan kaatosateen pyörrettä. Sitten kaikki on taas ohi yhtä pian kuin alkoikin.
Mielenkiintoinen kokemus, sametinpehmeiden lämpimien kesäiltojen ja jomottavan tukalan kuumuuden vastapainoksi. Kaikki ne asioita, jotka näillä leveysasteilla tuntuvat yksinkertaisesti luonnottomilta, ainakin jatkuessaan tai toistuessaan.
Vuodenvaihteessa järkyttäviä paukkupakkasia kautta maan, keskikesällä käsittämätöntä kuumuutta. Siinä välillä kuivuutta ja tyhjeneviä kaivoja. Sellainen on ollut Suomi tänä vuonna. Ei siis mitään dramaattista, kun vertaa muualle.
Viime syksynä itäinen Keski-Eurooppa oli hukkua veteen, kun kaikki joet tulvivat yli äyräidensä. Tänä vuonna moni Euroopan joki on lähes kuivunut.
Vuodenvaihteessa Euroopassa raivosi myrsky ja pakkanen. Lumi sotki liikennettä ja elämää, oli maanvyöryjä, ruuhkia, tulvia. Myöhemmin talvella lunta saatiin aina Lähi-itää myöten.
Ne muistot ovat tämän kesän helteissä sulaneet kauas pois. Tai haihtuneet savuna ilmaan, kuten viidennes Portugalin metsistä. Maahan julistettiin katastrofitila ja se pyysi apua sotilasliitto Natolta.
Ranskassa jouduttiin panemaan voimaan terveydenhuollon hätäsuunnitelma, kun hautaustoimistot tekivät ympäripyöreää päivää ja kun jo 5 000 ihmisen arvioidaan kuolleen helteiden takia - helteiden, jotka katkesivat poikkeuksellisiin myrskyihin, raekuuroihin ja rankkasateisiin.
Siinä ohessa Britanniassa on mitattu maan kaikkien aikojen korkein lämpötila, Italian joet ovat kuivuneet ja Alppien ikijää sulaa hyvää vauhtia. Maanviljelijät ovat hätää kärsimässä, ja luulisi olevan pian Alppien turisminkin. Italian kirkoissa on rukoiltu sadetta, vettä on säännöstelty.
Pari maata hätätilassa, tuhansia kuolleita, kymmeniätuhansia hehtaareita palanutta maata, valtavia taloudellisia vahinkoja, epätoivoa kirkoissa - siinäkö kaikki tältä kesältä? Ei nyt sentään.
Mukaan voi, ainakin välillisesti laskea sähköjen pimenemisen 50 miljoonalta ihmiseltä Pohjois-Amerikassa. Välitön syy oli tietysti surkeaan kuntoon päässyt sähkönsiirtoverkko, joka kapasiteettinsa ylärajoilla ei enää kestänyt häiriöitä.
Mutta miksi kapasiteetti oli ylärajoilla juuri nyt? Koska joka puolella olivat ilmastointilaitteet päällä. Ontariossa, Kanadassa annettiin tiistaina virallinen varoitus odotettavissa olevan poikkeuksellisen kuuman sään vuoksi.
Arvaus tuskin heittää kovin paljon, jos sanoo, että helleaalto oli osasyynä maailmanhistorian isoimpaan sähkökatkoon.
Yksi kesän erikoisimpia asioita on tämä kaiken yllä vallitseva hiljaisuus. Kaikki nämä uutiset sään äärimmäisestä heittelystä käsitellään ikään kuin tapaus kerrallaan ja unohdetaan sitten. Missä ovat kaikki yritykset johtopäätöksiin ja yhteenvetoihin? Ranskassa joku terveysviranomainen erosi, siinä kaikki.
Millainen olisi meteli, jos joku terroristijärjestö olisi pimentänyt kolmanneksen Pohjois-Amerikkaa? Tai myrkyttänyt hengiltä 5 000 ranskalaista? Tai aiheuttanut valtavia tulipaloja Portugalissa? Maiden johtajat syöksähtelisivät hätäkokouksiin, lehdet tekisivät erikoisnumeroita, YK:n turvallisuusneuvosto kokoontuisi.
Nyt tarjolla on pelkkä hiljaisuus. Onko kyse siitä, että se on helpoin ratkaisu, vai eikö varsinaisia kysymyksiä haluta edes esittää?
On selvää, että yksittäisiä isoja säänvaihteluita on aina. Mutta nyt heittely äärilaidasta toiseen alkaa olla jo vallitseva trendi, ja toinen trendi on milloin minkäkin lämpöennätyksen rikkoutuminen vuoron perään.
Voi olla, että kaikki tämä on vielä tavallista vaihtelua. Mutta armeijoiden pääesikuntien ei pitäisi olla ainoita paikkoja, joissa tehdään skenarioita eri maiden turvallisuuteen vaikuttavista vaihtoehdoista. Juuri tällä hetkellä tuntuu hyvin uskottavalta se mahdollisuus, että kuluva kesä on esimakua siitä, mitä kasvihuoneilmiön aiheuttama ilmastonmuutos tuo mukanaan.
Nimenomaan esimakua, sillä toteutuvat muutokset saattavat ennusteiden mukaan olla vielä paljon rajumpia. Lämpeneminen ei tosissaan ole edes vielä alkanut. Jos esimerkiksi maapallon arktisilla alueilla tasapaino horjahtaa, kasvihuoneilmiö saattaa nopeassa tahdissa ryhtyä ruokkimaan itse itseään.
Tähän kaikkeen liittyy paljon epävarmuutta, kuten mihin tahansa riskianalyysiin. Mutta ne riskit ovat olemassa, kuten tämän kesän pitäisi jo kiistatta kaikille näyttää.
Terrorismin vastaiseen taisteluun pystyttiin hetkessä kokoamaan valtavat resurssit, sillä terrorismin sanotaan uhkaavan koko länsimaista elämäntapaa. Yhdysvallat käyttää tavattomia summia rahaa omien etujensa puolustamiseen sotilaallisesti.
Isot määrätietoiset ponnistelut yhdessä ja erikseen siis ovat mahdollisia, kun kansalliset ja kansainväliset edut määritellään uhatuiksi. Eivätkö ne tässä sitten ole, kun elinkeinojen perusteet järkkyvät ja kuin vaikutus alkaa tuntua niin kansantaloudessa kuin kansanterveydessä?
Kioton sopimus ei tunnetusti riitä estämään kasvihuoneilmiön etenemistä. Kysymyksen siitä, mitä Kioton jälkeen, luulisi olevan jo entistä polttavamman. Mutta voi olla, että asiaan pätee sama kuin terrorismissa.
Ennen syyskuun 11. päivän iskuja kansainvälisestä terrorismista puhuttiin paljon, mutta kukaan ei suhtautunut asiaan oikein tosissaan. Sama voi päteä ilmastonmuutokseen. Asiasta puhutaan ja tiedetään, mutta varsinainen herätys on vielä tulematta. Jos veikata saa, sellainen on muodossa tai toisessa väistämättä edessä. Herätys tulee, ja se on karu.