Metsät ovat nousseet suomalaisen ilmasto- ja ympäristöpolitiikan keskiöön kuluvan syksyn mittaan.
Ensin hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi raporttinsa päästövähennyksien kiireellisyydestä, sitten WWF puolestaan Living Planet -raportin, jonka mukaan selkärankaisten eläinten yksilömäärä on vähentynyt huomattavasti vajaan puolen vuosisadan aikana.
Suomessa molempien julkaisujen viesti tiivistyy suurelta osalta siihen, mitä teemme metsillemme ja metsissämme.
Edellä mainittujen raporttien höysteeksi saatiin vielä kotimainen lisä: uutinen Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimustuloksista, joiden mukaan hakkuiden ja ojitusten merkitys vesistöjen rehevöittäjänä on selvästi aiemmin arvioitua suurempi.
Metsäsektorilla uutiset näyttävät saaneen aikaan hermostumista.
Maaseudun Tulevaisuus, joka on maa- ja metsätaloustuottajajärjestö MTK:n äänenkannattaja, on ehtinyt syksyn mittaan kritisoida muun muassa hakkuurajoituksia ajavaa Meidän metsämme -tapahtumaa Helsingin tuomiokirkossa, monitieteisen BIOS-tutkimusyksikön toimintaa ja jopa Suomen Ladun vetämää kampanjaa jokamiehenoikeuksien viemiseksi Unescon elävän kulttuuriperinnön listalle.
Ikävää on, että Maaseudun Tulevaisuus on uutisoinnissaan syyllistynyt jopa väärien tietojen levittämiseen. Lehti esimerkiksi otsikoi, että Suomen Metsäsäätiön kyselyssä 15 prosenttia suomalaisista vastusti avohakkuita.
Todellisuudessa 15 prosenttia oli kyselyssä valinnut vaihtoehdon ”suhtaudun kielteisesti avohakkuisiin”, mutta sen lisäksi yhdeksän prosenttia ilmoitti olevansa jyrkästi avohakkuita vastaan.
Oikea prosentti otsikkoon olisi siis ollut 24, ja senkin lisäksi 36 prosenttia suhtautui avohakkuisiin varauksella. Otsikkovirhe onneksi korjattiin.
MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola sanoikin suoraan, mistä kenkä puristaa: ”Eduskuntavaalien lähestyessä kriittiset äänenpainot biotaloutta ja erityisesti metsäalaa kohtaan ovat voimistuneet. Kärkenä on ollut ilmastopolitiikka ja metsäluonnon monimuotoisuus”.
”Ei saisi syödä, ei lisääntyä eikä hakata metsiä”, Tiirola valitti, mutta uskottavuus tuollaisesta argumentaatiosta on kaukana.
Tiirolan mukaan ongelmien ratkaisu on metsien kestävä käyttö, ja siinä hän on kyllä oikeassa. Tiirolan käsitys ongelmanratkaisusta ja metsien kestävästä käytöstä eroaa kuitenkin paljon monien tutkijoiden käsityksistä.
Lisähakkuut biopolttoaineiden tuottamiseksi ovat kaukana optimaalisesta ratkaisusta, jos tavoitteena on sekä päästöjen vähentämiseen että hiilinielujen kasvattaminen. Erityisesti metsäluonnon monimuotoisuuden ja uhanalaisuuden osalta on vaikea käsittää, miten hakkuiden lisääminen voisi parantaa tilannetta.
Ilmastonmuutoksen takana on ylikulutus, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ympäristötekniikan professori Lassi Linnanen korosti ilmastopolitiikan neuvottelupäivillä syyskuun lopulla.
Ylikulutusongelman ratkaisemiseksi on vain yksi keino: kulutuksen vähentäminen. Tämä koskee myös metsäsektorin tuotteita.
Ilmasto on noussut politiikkaan keskeiseksi aiheeksi. MTK ja muut etujärjestöt joutuvat nyt uudenlaisen haasteen eteen; metsäsektorin lisäksi muun muassa liha- ja autoalan järjestöt. Moni asia yhteiskunnassamme on suuren muutoksen edessä.