Lukijalta
Mielipide

Ilmastoasiassa asenne ratkaisee – on itsekästä ja vastuutonta kuvitella, ettei omilla valinnoilla olisi merkitystä

Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon. Toivoisin jokaisen olevan kartalla asiasta ja ihmisen vaikutuksesta siihen.

Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon. Toivoisin jokaisen olevan kartalla asiasta ja ihmisen vaikutuksesta siihen.

Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on 10,3 tonnia vuodessa. Kestävä taso olisi tonnin luokkaa. 1,5 asteen tavoite lämpötilan nousussa vaatii laajoja toimia joka alalla.

Asumisesta ja liikkumisesta tulee valtaosa päästöistämme. Kestävää energiantuotantoa ja liikkumistapoja on lisättävä. Rakennusalalla raha ratkaisee, päätöksiä tehdään ”kustannusohjatusti”. Niin pitkään kuin valta on rahalla, merkitystä on vain lainsäädännöllä.

Pieneltä kuulostava asia on ruoka, mutta se on merkittävä yksittäinen hiilijalanjälkeämme kasvattava tekijä. Toivoisin kasvisruokien, lähiruokia suosien, korostuvan ruokaa tarjoavien tahojen keskuudessa normaalina ruokana. Jokainen "tavallinen ihminen" voi miettiä lihankulutustaan, joka viime vuonna oli 81 kiloa henkeä kohti. Myös maidonkulutuksessa Suomi on maailman kärkimaa.

"Miten lihalle saisi takaisin sen arvostuksen herkkuna, jota nauttia kerta pari viikossa?"

Samaan aikaan kalan käyttö "tuhansien järvien maassa" on hiipunut. Eettisesti ja ekologisesti kestävämmän, ravitsemuksellisesti verrattoman eläinproteiinin sijaan ruokalistoille on noussut tehotuotettu liha. Jokainen tietää, että kalaa pitäisi syödä kolmesti viikossa, silti sitä kuluu murto-osa lihan kulutuksesta. Miten lihalle saisi takaisin sen arvostuksen herkkuna, jota nauttia kerta pari viikossa? Nyt siinä asemassa on ylikallis järvikala vaikkei sitä tarvitse edes kasvattaa, jos joku osaisi vielä kalastaa.

Tärkeä puheenaihe on myös hävikkiruoka. Kaikesta syömäkelpoisesta ruoasta päätyy hävikkiin 10–15 prosenttia. Maalaisjärjelläkin ajateltuna se on huonointa luonnonvarojen käyttöä. Ruoka pitäisi pystyä kuluttamaan syömällä. Tähän voi jokainen vaikuttaa, mutta isoilla toimijoilla on suurempi vaikutus lopputulokseen.

Suomessa on sotien jälkeen eletty huimaa nousukautta. On tultu sähköttömästä pirtistä teknologian kärkeen yhdessä ihmisiässä. Sodanjälkeiset ikäluokat ovat saaneet elää nousukiitoisesti vuosikymmeniä huoletta kestävästä kehityksestä. Olemme päässeet niin korkealle elintasossamme, että meillä on vara lentää viikonlopuksi Eurooppaan, vuosittain Thaimaahan, pitää kahta autoa, ylilämmittää tilava kotimme, ostaa se täyteen tavaraa, syödä lihaa joka aterialla ja heittää roskiin mikä jää yltäkylläisyydessä yli.

Nyt meillä on tietoisuus valintojemme ekologisesta hinnasta. Maksajiksi tulevat nyt syntyvät vauvat, heidän lapsensa. On itsekästä ja vastuutonta kuvitella, ettei omilla valinnoilla olisi merkitystä.

Nuorissa kasvaa tulevaisuus ja toivo, se sukupolvi, joka aikaansaa muutoksen. Olen seurannut nuorten ilmastolakkoa eräänä perjantaina Oulun kaupungintalolla. Käsinkosketeltavaa oli nuorten hätä tulevaisuudestaan, pettymys päättäjien saamattomuuteen. 84 vuodessa ehtii tapahtua paljon. Se on omien lasteni elinajanodote. Niin pitkään kuin ilmastoasia sivuutetaan, sivuutetaan turvallinen tulevaisuus ja nuorten perheellistymishaaveet.

Suomella on mahdollisuus ryhtyä suunnannäyttäjäksi Pohjoismaiden kanssa kun vain avaamme silmämme ja alamme töihin!

Laura Kauranen

arkkitehti, Oulu

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.