"Arjen syntilista pitenee, sillä paperia, pahvia, muovia ja paristoja on joskus päätynyt sekajätteisiin."
Se iskee viimeistään kaupan ovella. Syyllisyys ja ahdistus siitä, voiko ostoskoriin sujauttaa paketin naudanjauhelihaa ja juustoleikkeitä. Liha- ja maitotuotteethan jättävät jälkeensä raskaan hiilijalanjäljen. Pitäisikö kotikeittiössä jo luopua perinteikkään lihamakaronilaatikon valmistuksesta – ilmaston hyväksi?
Entä voiko Etelä-Afrikasta ja Etelä-Amerikasta Ouluun asti kuljetettuja viinirypäleitä ja avokadoja ostaa huoletta? Kumpi on ympäristöystävällisempää, led-valojen loisteessa tuotettu kotimainen kurkku ja tomaatti vai Espanjassa muovimerialueella tuotetut vihannekset?
Onko sillä väliä, että espanjalaisten vihannesten poiminnassa on käytetty riistotyövoimana paperittomia Välimeren yli tulleita siirtolaisia?
Ideologisoitunut keskustelu ruokavalinnoista ahdistaa, vaikka pohjalla olisikin ymmärrys kasvisruokavalion erinomaisuudesta. Yksilöä on helppo syyllistää.
Omantunnon kolkutus kasvaa, kun muistiin palaavat perheen kanssa taloudellisesti hyvinä aikoina tehdyt huolettomat lomamatkat aurinkorannoille.
Toistakymmentä vuotta vanhalla autolla ajelu on synti sinänsä, mutta pahempaa on luvassa. Kotipihaan kääntyessä katse osuu savupiipusta tupruavaan vaaleanharmaaseen savupilveen. Öljylämmityskin on pahe, josta ympäristötietoisten kunnon kansalaisten pitäisi luopua, vaikka säiliöön olisi aina valutettu hippusen kalliimpaa ecoultraa.
Odotukset kotimaisesta lämmitykseen sopivasta biopolttoaineesta ovat toistaiseksi osoittautuneet toteutumattomaksi haaveeksi. Onneksi sentään käyttösähkö on vesivoimalla tuotettua.
Arjen syntilista pitenee, sillä paperia, pahvia, muovia ja paristoja on joskus päätynyt sekajätteisiin. Kaatopaikalle on mennyt kierrätyskelpoista tavaraa ja pyykkikonetta on tullut pyöritettyä tiuhaan – myös vajaatäytöllä. Autokin on ollut joskus pakkasella tyhjäkäynnillä ja biojäteastia on vielä hankkimatta. Lasimateriaali, metallit ja elektroniikka toki viedään keräykseen ja ylijäämävaatteet kierrätykseen.
Ilmastoahdistus on totta ja entistä useampi suomalainen kärsii siitä. Ahdistus, huono omatunto ja syyllisyys kaihertavat mieltä, vaikka pyrkisi kuluttamaan mahdollisimman vähän.
Arjen valinnoista on tullut ilmastotekoja. Valintoja seuraa ahdistunut, masentunut ja omaa merkityksettömyyttä korostava olo.
Juuri, kun otsonikadosta ehkä selvittiin, on edessä ripeästi etenevä ilmastonmuutos. Jos ilmastonmuutosta ei saada hillittyä, on koko ihmislajin olemassaolo uhattuna, kun olosuhteet maapallolla muuttuvat radikaalisti. Merkit ovat olleet ilmassa vuosikymmeniä ja olisi mielipuolista olla välittämättä niistä.
Energiayhtiö Loisteen Taloustutkimuksella teettämä kysely kertoo, että suomalaisten kriisitietoisuus on korkealla: 76 prosenttia pitää ilmastonmuutosta vakavana uhkana ja 67 prosenttia on siitä huolissaan.
Ilmastoahdistusta potee 17 prosenttia. Heidän joukossaan korostuvat nuoret naiset ja opiskelijat. Yli 70 prosenttia on jo muuttanut kulutus- ja käyttäytymistottumuksiaan. Osa ihmisistä on vähentänyt punaisen lihan syöntiä, oman auton käyttöä ja lentämistä. Osa on päätynyt jopa niin epätoivoisiin valintoihin, että on jättänyt lapset hankkimatta.
Ilmastouhka vaikuttaa ihmisten toimintaan. Valmiutta muutokseen on olemassa, sillä yli puolet sanoo ehdokkaiden ilmastonäkemysten vaikuttavan siihen, ketä aikoo äänestää. Jos saa ehdottaa, niin ilmastoystävällisten tekojen pitäisi aina olla edullisempia kuin haitallisten vaihtoehtojen.