Viime joulun alla Pariisin Le Bourget’n esikaupungissa itkettiin ilosta, halattiin ja hurrattiin, kun monien epäonnistumisten jälkeen saatiin valmiiksi uusi maailmanlaajuinen ilmastosopimus. Sen tavoitteena on hillitä maapallolle vaarallista ilmaston lämpenemistä. Ilmastokokouksessa sopimuksen hyväksyi peräti 196 maata.
Aiemmista mahalaskuista viisastuneena sopimus rakennettiin uudella tavalla, maiden päästövähennyslupauksiin nojaten. Tavoite, johon sopimuksella pyritään, ruuvattiin kuitenkin entistä tiukemmaksi: maapallon keskilämpötilan nousu tulee rajoittaa selvästi alle kahteen asteeseen, tähtäimenä korkeintaan 1,5 asteen nousu.
Historiallinen sopimus tuli voimaan perjantaina. Siihen päästiin, kun sopimuksen oli ratifioinut vaadittu määrä maita, joiden kontolla piti sopimuksen mukaan olla vähintään 55 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä. Nyt noita maita on yli 90, ja ne tuottavat 66 prosenttia globaaleista kasvihuonepäästöistä.
Merkittävää on, että sopimukseen ratifioijiin kuuluvat Kiina ja Yhdysvallat, jotka ovat maailman kaksi ylivoimaisesti suurinta hiilidioksidipäästöjen aiheuttajaa. EU kokonaisuutena tulee tällä listalla kolmantena. Suomen on määrä ratifioida sopimus viikon päästä perjantaina.
Vaikka Pariisin sopimus herätti riemua, sitä on myös kritisoitu pehmeäksi. Maiden nyt antamilla ilmastolupauksilla ei vielä päästä lähellekään asetettua tavoitetta.
Tämä heikkous oli tiedossa jo Pariisissa. Sopimuksen ratifioineet maat ovat kuitenkin sitoutuneet sopimuksen mukaisiin tiukkoihin tavoitteisiin, ja etenemistä tarkastellaan viiden vuoden välein. Tavoitteista lipeäminen on mahdollista mutta ei poliittisesti helppoa.
Joka tapauksessa kirittämistä ja herättelyä tarvitaan. YK:n ympäristöohjelman Unepin mukaan nyt annetut ilmastositoumukset mahdollistavat edelleen 2,9–3,4 asteen lämpenemisen vuoteen 2100 mennessä – ja tämäkin siinä tapauksessa, että kaikki sitoumuksia antaneet noudattavat lupauksiaan.
Unepin norjalainen johtaja Erik Solheim vaatikin pari päivää sitten lisätoimiin ryhtymistä heti. Ilman niitä ”kadumme murhenäytelmää, joka olisi voitu välttää”.
Merkittävään testiin sopimus joutuu pian Yhdysvalloissa, jos Donald Trump ensi tiistaina valitaan presidentiksi. Kohumiljardööri on viitannut kintaalla koko ilmastonmuutoksen torjunnalle.
Julistuksesta käytännön toimiksi Pariisin sopimusta halutaan siirtää myös ensi maanantaina Marokon Marrakechissa alkavassa kansainvälisessä ilmastokokouksessa. Kyse on lopulta poliittisesta tahdosta.
Valtioiden päättäjät ovat keskimäärin hyvin perillä siitä, mitä pitäisi tehdä, mutta koska ilmastonmuutoksen torjunta vaatii kansalaisiinkin tai valtioiden talouksiin lyhyellä jaksolla ikävästi osuvia päätöksiä, kiusaus lykätä päätöksiä on suuri.
Rohkaiseva merkki on joka tapauksessa se, että Pariisin sopimus tuli voimaan nopeammin kuin juuri kukaan uskalsi toivoa.
Pääkirjoitus