Uuden 63-sivuisen hallitusohjelman ensimmäisellä rivillä esiintyy määritelmä "ihmisen ja luonnon tasapaino". Ohjelman toinen lause alkaa sanalla ilmastonmuutos, ja seuraavalla rivillä ovat vuorossa maailmanlaajuiset kehityskysymykset. Kolmas kappale puolestaan alkaa sanoilla "rajat ylittävät ympäristöongelmat".
Tällainen on Suomen hallitusten poliittisissa dokumenteissa aivan uutta. Neljä vuotta sitten hallitusohjelman vastaavilla alkuriveillä puhuttiin vaativasta kansainvälisestä tilanteesta, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja hyvinvointiyhteiskunnasta. Siis niistä asioista, joista Suomessa on aina tavattu puhua.
Nyt ilmasto tulee vastaan nopeammin ja painavammin määriteltynä kuin perinteinen turvallisuuspolitiikka. Myös aivan talousosuuden alkuvaiheessa todetaan, että ilmastonmuutoksen torjunta määrittää talouden reunaehtoja yhä voimakkaammin.
Ohjelmassa itsessään on melkoinen liuta käytännön toimia, joilla yritetään vaikuttaa ilmastoon, ennen muuta energian käytön kautta. Neljä vuotta sitten tyydyttiin lähinnä vain ohimennen viittaamaan Kioton sopimukseen.
Moinen muutos ei ole kiinni vihreiden tulosta hallitukseen. Se on seurausta siitä, että ympäröivä todellisuus on muuttunut. Paha sanoa, mihin kehitystä vertaisi - mitään entistä vertailukohtaa kun ei oikeastaan ole. Tapahtumassa on asioita, joita ei ole ennen tapahtunut.
Hallitusohjelma julkistettiin sunnuntaina. Samana päivänä arvovaltainen joukko Yhdysvaltain armeijan entisiä kenraaleita ja muita sotilasjohtajia varoitti oman maansa johtoa ilmaston muuttumisen seurauksista.
Tiistaina YK:n turvallisuusneuvosto on ensimmäisen kerran historiansa aikana käynyt keskustelun ilmastokysymyksistä. Kyseessä on kansainvälisen politiikan kaikkein kovin ydin, eikä tällaista keskustelua ole ennen siihen saliin päästetty.
Ilmasto luetaan nyt samaan sarjaan kuin sota ja rauha. Tämä asia on tarpeen rekisteröidä, sillä se ei jää vaille seurauksia. Sitä paitsi kaikki tähän asti nähty saattaa olla vasta alkua.
Uusi hallitus lupaa ohjelmassaan laativansa heti vaalikauden alussa ilmasto- ja energiastrategian, jossa aiotaan määritellä "kymmeniksi vuosiksi eteenpäin" Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan keskeiset tavoitteet ja keinot sopeutumistoimineen.
Se on melkoinen lupaus, sillä kymmenien vuosien kehitystä on näissä asioissa aivan mahdotonta ennustaa. Toki näyttää siltä, että suunta on tiedossa, mutta vauhti voi yllättää.
Kulunut vuosi on todistanut ilmaston muuttumisen lopullista läpilyöntiä ihmisten tietoisuuteen. Se on myös todistanut asian päätymistä aivan keskelle poliittista asialistaa. Sen sijaan on asia, jota ei vielä ole nähty. Se on kasvihuonekaasujen päästöjen kääntäminen laskuun.
Se ei ole onnistunut edes Euroopan unionissa, jossa asia kaikkein eniten on ollut tapetilla. Vielä vähemmän se on onnistunut missään muualla.
Mutta muutoksen tuuli on ilmassa. Viikko sitten Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger tahtoi puheessaan ympäristöliikkeen muuttuvan seksikkääksi, houkuttelevaksi valtavirran osaksi - samaan tapaan kuin kuntosalilla käynnin imago on muuttunut täysin päälaelleen!
Tässä asiassa iso-Arska taitaa tietää, mistä puhuu. Hänellä oli selvä näkemys siitä, mitä tarvitaan: ei ihmisten syyllistämistä, vaan intohimoa muutoksen tekoon.
Oikeastaan hallitusohjelmakin heijastaa vielä havahtumisvaihetta. Sellaisenaan se lienee tämän hetken maailman moderneimmasta päästä. Mutta jos aikomuksena on oikeasti hillitä lämpenemistä, tarvitaan vielä jotain aivan muuta.
Kaikki rakentuu aina talouskasvun varaan, ja talouskasvu on aina automaattisesti lisännyt päästöjä. Sen yhteyden katkaiseminen vaatii vallankumousta niin asenteissa kuin teknologiassa, eikä siinä olla vielä. Schwarzenegger on aivan oikeassa siinä, että pelkkä kieltojen ja rajoitusten tie ei toimi.
Kioton sopimus umpeutuu vuonna 2012. Tämän hallituksen aikana pitäisi selvitä, millainen sen jatkosta tulee. EU on jo luvannut vähentää päästöjään 30 prosentilla vuoden 1990 tasosta, jos uusi maailmanlaajuinen sitoumus syntyy. Hallitus näyttäisi olevan valmis toimimaan tämän mukaan. Läheskään kaikki maat eivät ole vastaavalla tavalla valmiita.
Kioton sopimus oli vasta teoreettinen sormiharjoittelu verrattuna siihen, mitä on edessä. Jos sen jatkolla halutaan olevan mitään tehoa, sen on oltava paljon nykyistä kattavampi ja laajempi. Muutaman lähivuoden aikana tästä käydään neuvottelukierros, jonka veroista ei olla vielä nähty. Siinä on tämäkin hallitus tulessa.
Suhteessa ilmaston muuttumiseen uusi hallitusohjelma on vasta saranakohta. Entiseen ei ole enää paluuta, mutta ovi tulevaan ei ole vielä kuin raollaan. Tämä asia tulee silmille enemmän kuin nyt näyttää.