PUDASJÄRVI Lentokentän yllä avautuu koko kirjo erivärisiä kupuja, kun laskuvarjokerhot viettävät harvinaista yhteistä leiriä. Viikonlopun aikana taivaalla keikkuu kymmenesosa alan 600 aktiiviharrastajasta Suomessa.
"Uran alussa ilmassa syntyy uudestaan. Aivan kuten pikkuvauva, yhtä surkea siellä on itsekin aluksi", kertoo Nina Varis, 28-vuotias rovaniemeläinen hyppääjä.
Rovaniemeläisten lisäksi Pudasjärvelle ovat kokoontuneet Oulun ja Kemin laskuvarjohyppääjät. Joukossa on miehiä ja naisia kaikista ammattiryhmistä; naisia on jopa hämmästyttävän paljon.
"Aluksi olin ainoa nainen, mutta nyt meitä on kolmannes. Laji sopii hyvin naisille, koska tämä on taitolaji eikä vaadi fyysistä voimaa", Varis sanoo.
Oululaiset vahvistavat tiedon oikeaksi. Heidän mielestään naisilta löytyy enemmän pitkäjänteisyyttä, jota laji vaatii.
Nina Kivilompolo nousee koneeseen hypätäkseen Erkki Kursukankaan kanssa Free Fly -tyyliä eli pää alaspäin. Tyyli on yksi laskuvarjohypyn kymmenistä lajeista. "Se on vaikeaa. Muutamassa sadassa hypyssäkään ei vielä välttämättä ole oppinut mitään", Kivilompolo vakuuttaa.
Korkealla on kylmä
Pudasjärven leirin aikana jokainen ehtii hypätä 10-15 hyppyä. Useilla on takanaan jo satoja hyppyjä. Ennen kuin harrastaja saavuttaa kelpoisuuden hypätä itsenäisesti, hänen on hypättävä kymmeniä kertoja.
Vuosi sitten harrastuksen aloittanut 21-vuotias oululainen Matti Oikarinen on hypännyt 130 kertaa. Hän oli menossa hyppykurssille kavereidensa kanssa, mutta sai lopulta mennä yksin. Kuten muutkin Oikarinen jäi kerrasta koukkuun. "Vapaa pudotus kiehtoo. Lentäminen ei ole helppoa, se on vähän sama kuin opettelisi kävelemään", Oikarinen vertaa. Pudasjärvellä ensimmäisten hyppyjen jälkeen mies on tyytyväinen, kun neljän muun kanssa tehdyt kuviot menivät ilmassa täysin nappiin.
Suurin osa hyppääjistä nousee pienkoneella ensin kolmeen kilometriin, jossa saattaa hellepäivänäkin tulla vilu, sillä lämpötila laskee kuutisen astetta kilometriltä ylöspäin mentäessä. Ennen varjon avaamista on noin 35 sekuntia aikaa temppuiluun.
Laskeutuminen onnistuu tarkastikin. Hyppääjät kertovat laskeutuneensa ennen pesäpallopeliä kentälle siten, että joka pesään on tullut yksi hyppääjä.
Paras tapa rentoutua
Laskuvarjohyppääjät löytävät harrastuksestaan selvää hyötyäkin. Nina Varis on kehittänyt koordinaatiokykyään, ja onpa lentäminen myös paras tapa rentoutua. "Hyppääminen irrottaa täysin arjesta, sillä ilmassa ei tule mietittyä mitään muuta", Varis kertoo.
Hyppääjät vaikuttavat myös viihtyvän hyvin keskenään. Kemiläinen Kalle Vähätalvi sanoo, että harrastuksen parista tuntee aina jonkun ihmisen, missä päin Suomea sitten liikkuukaan.
Pelkoa harrastus ei kokeneissa enää aiheuta, mutta pientä jännitystä on oltava, sillä hyppääjien mielestä muutoin harrastaja alkaa olla itselleen vaarallinen.
Oululaisen hyppymestarin Kimmo Paularannan mukaan lajin suosio on lisääntynyt. Lamavuosina harrastajia oli vähän, mutta sen jälkeen uusia harrastajia on alkanut tulla.
Laskuvarjohyppääjät ovat suurin alajärjestö Suomen Ilmailuliitossa. Esimerkiksi Oulun Laskuvarjokerhoon kuuluu 180 jäsentä, joista 50 hyppää aktiivisesti.
Harrastus ei vastoin luuloja ole toivottoman kallista. Hyppääjät arvioivat yhden hypyn maksavan yli 15 euroa hyppyvarustuksineen.