Ammattiyhdistysliikkeen puuhaamat mielenosoituslakot kiristävät työmarkkinailmapiiriä huolestuttavasti. Lisämausteensa soppaan toi työnantajien väärään aikaan käynnistämä kova kolmikantakritiikki.
Suomen työmarkkinailmasto on ollut pitkään hyvä. Ensi syksyyn asti ulottuva maltillinen tulosopimus on tuonut vakautta ja ennustettavuutta talouspolitiikkaan ja yrityselämään. Työrauha on pitänyt joitakin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta, eivätkä järjestöt ole ärhennelleet toisilleen.
Yritykset yrittivät puolestaan pidättäytyä pitkään laajamittaisista irtisanomisista hitaasta talouskasvusta huolimatta, mutta tilanne on muuttunut. Lehtien otsikot kertovat harva se päivä uusista potkuista, ja se on polttanut ymmärrettävästi päreitä eri puolilla palkansaajain keskuudessa.
Työmarkkinailmapiiri on heikentynyt nopeasti. Lähtölaukauksen ampui toimihenkilöjärjestö STTK, joka ehdotti Toimihenkilöunionin innoittamana ensimmäisenä lyhyttä mielenosoituslakkoa irtisanomisia vastaan. Tauti tarttui nopeasti pariin SAK:n liittoon ja akavalaiseen Insinööriliittoon. Keskiviikkona se levisi kolmeen keskusjärjestöön. Ne järjestävät yhteisen mielenilmaisun 12.12. Mukana on Akavakin, joka sanoutui aiemmin lakkopuuhista irti ja joka ei lähde nytkään lakkoon.
Niin kuin tässä ei olisi vielä kylliksi aihetta huoleen, Palvelutyönantajat (PT) lisäsivät pökköä pesään aloittamalla maanantaina järjestelmäkritiikin. PT:n tarkoitus tuskin oli kärjistää ilmapiiriä lisää, mutta niin vain kävi. Syyskokouksen päivämäärä oli päätetty ja puheet siihen oli mietitty ajat sitten näkemättä sitä yhteyttä, mikä niiden ja päivän työmarkkinatilanteen välille syntyi pahaa aavistamatta.
PT:n hallituksen puheenjohtaja, Keskon pääjohtaja Matti Honkala soimi reippain sanoin kolmikantaista päätöksentekotapaa, jossa osapuolina ovat maan hallitus, työnantajat sekä palkansaajajärjestöt. Honkalan mukaan kolmikanta on estänyt välttämättömät rakenneuudistukset ja epäonnistunut yhdessä päätavoitteessaan eli myönteisen työllisyyskehityksen tukemisessa.
Honkalan moitteissa ei ole juuri mitään erityistä uutta. Työnantajat ovat puhuneet samaa vuosikausia, hyvin perustein. Maltillisetkin tulosopimukset ovat lisänneet työttömyyttä heikon tuottavuuden aloilla. Se tiedetään myös ammattiliitoissa.
Puheessa herättää kuitenkin huomiota yksi asia: Honkala toisti samoja teesejä, joita on pitkin syksyä esittänyt Elcoteqin hallituksen puheenjohtaja Antti Piippo. Hän aloitti kolmikannan kovan kritiikin Kalevassa kesällä.
Yhdensuuntaisuus Piipon ajatusten kanssa ja Honkalan tiukka sävy viittaavat siihen, että TT:n kanssa uutta keskusjärjestöä puuhaava PT ei ole liikkeellä hetken mielijohteesta. Työnantajapuolella halutaan selvästikin tiukentaa otetta tulopolitiikasta. On mahdollista, että uuden järjestön asenne kolmikantaan muuttuu nykyistä tiukemmaksi ei vain puheissa vaan myös käytännössä. Uudella järjestöllä olisi paljon nykyistä enemmän vääntövoimaa. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen, joka ojensi aiemmin sovinnon kättä työnantajille, älähti jo Honkalan puheiden takia.
Vaikka Honkalan kritiikissä on vinha perä ja tulopolitiikkaa pitää uudistaa, puheen ajoitus oli onneton. Lakkoja puuhaavat kuumakallet saivat siitä vain uutta vettä myllyynsä etenkin, kun jauhot Honkalan johtaman ketjun pussissakaan eivät ole täysin puhtaat ainakaan irtisanomisten osalta.