Oulun Saaristonkadulla ravintolan edessä harmaa metallipömpeli puksuttaa yötä päivää. Peltikopissa ympäristökeskuksen laitteet nuuskivat putkien imemästä ilmasta muun muassa hiukkasia ja typpioksidia.
Oulussa ilmanlaatua on seurattu kohta 30 vuotta. Teollisuuden päästöt on saatu nykyään niin alas, ettei niistä ole enää kaupunkilaisten terveydelle haittaa. Suurimmat haitat tulevat ehdottomasti liikenteestä, joka puskee päästöt suoraan kadulla kulkijoiden hengitettäviksi.
"Teollisuudesta tulee vain prosentti katutason päästöistä", ympäristötarkastaja Heikki Orava muistuttaa.
Ilmanlaatumittausten mukaan rikkidioksidi, haisevat rikkiyhdisteet ja häkä ovat vähentyneet Oulun ilmassa jyrkästi viime vuosina. Sen sijaan typpidioksidi ei ole juurikaan vähentynyt. Pääsyyllinen tähän on liikenne.
"Hajun ihminen tuntee, vaikka pitoisuus olisi hyvinkin pieni. Typpidioksidia saattaa olla kuitenkin ilmassa hyvin paljon, eikä terve ihminen sitä huomaa", Orava sanoo.
Mittauksille lisää vaikutusta
Esimerkiksi astmaatikot ja vanhukset voivat oireilla, kun ilmanlaatu heikkenee. Erityisesti keväällä katupöly voi häiritä terveitäkin ihmisiä. Vaikka ilmanlaatua pidetään tarkkaan silmällä, sen vaikutus kaupungin päätöksissä voisi olla Oravan mielestä suurempikin.
"Katupölyasioissa pidämme kokouksia muiden kaupungin toimijoiden kanssa pari kertaa vuodessa. Ensi keväänä onkin luvassa parannuksia. Katuja aletaan kastella suolaliuoksella ennen kuin katuja päästään pesemään. Myös puhdistusta nopeutetaan. Muuten yhteistyö on kuitenkin suhteellisen vähäistä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ilmanlaatuasioissa on paljon selvempää yhteistyötä."
Ilmanlaatumittaus maksaa vuodessa ilman investointeja 65 000 euroa. Asemakaavapäällikkö Matti Karhula vakuuttaa, ettei työtä tehdä turhaan. Hengitysilman terveellisyys on taka-ajatuksena, kun kaupunkia suunnitellaan.
"Eihän se mikään uusi keksintö ole, että liikenne pilaa ilmaa. Tämä hoidetaan niin, että henkilöautot ja huoltoajo laitetaan maan alle, ja päästöt ohjataan sieltä sinne, missä ne eivät ihmisiä haittaa", Karhula ehdottaa kallioparkkia yhdeksi ratkaisuksi.
Toinen puoli asiasta on liikenteen vähentäminen. Karhula kehuu Oulun pyörätieverkostoa, joka vähentää autoilun tarvetta.
"Tiivis kaupunkirakenne ja hyvä julkinen liikenne myös vähentävät autoilua. Olemme työskennelleet johdonmukaisesti sen eteen. Esimerkiksi 2,5 kilometrin säteelle Rotuaarilta on syntynyt viime vuosina rakennuspaikkoja 12 000 asukkaalle. Sillä on suuri vaikutus."
Liikenne
ei vähene
Liikennemäärät Oulun seudulla kasvavat kuitenkin ennusteiden mukaan vuoteen 2020 mennessä lähes 150 000 autoon vuorokaudessa.
"Oulu on kasvukeskus, liikennemäärän pieneneminen ei ole realistista. Ihmisiä toki pyritään ohjaamaan joukko- ja kevyenliikenteen käyttäjiksi", kaupungininsinööri Matti Räinä sanoo.
Pyrkimys ei ole onnistunut. Joukkoliikenteen käyttäjien määrä alkoi jopa vähetä vuoden 2002 jälkeen.
"Kun todetaan, että ilmanlaatu on huonontunut, ei se ihmisiin tai yhdyskuntasuunnitteluun välttämättä vaikuta. Asennepuolella on paljon tekemistä.", Räinä summaa,