Lapin läänin teollisuuskeskittymä Kemi-Tornio on periaatteessa yksi maan yhtenäisimmistä seutukunnista. Työväki liikkuu yli kuntarajojen ja kuntien palveluista yli puolet hoituu ylikunnallisena yhteistyönä. Yhteistyölle on pitkät perinteet, samoin keskinäiselle riitelylle.
Kaksinapaisen alueen isoiset, Kemi ja Tornio, ovat sen verran tottuneita riitapukareita, että kiistanaiheista on kasvanut kestävyysurheilua. Mustelmia on matkan varrella tullut monista asioista, mutta varsinaista maratonia kaupungit ovat painineet yhteisen ammattikorkeakoulun sisällä jo kuntayhtymän muodostamisesta 1993 lähtien.
Torniolaiset ovat kokeneet, että yhteispeliä pelataan säännöillä, jotka itsensä seutukunnan veturiksi julistanut Kemi on laatinut. Tornio on vetäytynyt kuoreensa ja kääntänyt yhteistyön painopisteen rajalle Haaparannan suuntaan. Yhteistyöstä otetaan vain valittuja paloja.
Viime viikolla seutuvaltuuston kokouksessa torniolaiset puhuivat luottamuksesta sävyllä, joka kertoo sen puutteesta. Seutukunnan tavoitetilankin he hyväksyivät vain sillä peräkaneetilla, että asiasta tehdään myöhemmin erillinen päätös. Tavoitteena on Kainuun mallista räätälöity yksi kuntayhtymä, joka hoitaisi sosiaali- ja terveyspalvelut, koulutuksen ja tukipalvelut. Näin pitkälle ei torniolaisten mielestä ole menemistä ennen kuin luottamus palautettu.
Päätös syntyi vasta Kemi-Tornio alueen kehittämiskeskuksen toimitusjohtajan Martti Ruotsalaisen sorvattua kompromissiehdotuksen. Sillä päästiin ainakin hetkellisesti ulos umpikujasta ja saatiin aikaa rakentaa luottamusta ja yhteistyön edellytyksiä.
Uusi kunta on
vakava vaihtoehto
Mutta aika on käymässä vähiin. Ruotsalaisen mielestä kuluvan vaalikauden aikana on tehtävä ratkaisut. Pienten askelten politiikan aika on ohi, ja on uskallettava harpata kohti rohkeita päätöksiä. Ruotsalaisen visiona on rakentaa seutukunnasta uusi kunta 6-8 vuodessa. "Sitä pitää pohtia vakavana vaihtoehtona."
Ainakaan alueen asukkaat eivät tyrmää ajatusta: Muutaman vuoden takaisen kyselyn perusteella 60 prosentille kuntarajat eivät ole merkittäviä. Ruotsalainen huomauttaa kuitenkin, että uusi kunta on mahdollinen vain, jos kunkin kunnan talous on terve. Nyt näin ei ole.
Pitemmälle viedyn yhteistyön taustalla kummittelevat kuntien hälyttävät talousluvut ja palvelujen tulevaisuus. Valtiokin suunnittelee selvityksiä kuntien rakenteista ja palveluista. Kuntaministeri Hannes Mannisen (kesk.) mukaan maan palvelut ja kuntarakenne saattavat mennä uusiksi.
"Meidän on reagoitava ja luotava oma toimintamalli, ettei pallo tule odottamatta ja yhtäkkiä syliin", Ruotsalainen opastaa.
Siperia opettaa
ja järki voittaa
Ruotsalaisen mielestä alueella ei ole varaa tuhlata aikaa eikä yhtään senttiä keskinäiseen kinasteluun tai muodolliseen yhteistyöhön. On tullut kovien päätösten aika, ja Torniota tarvitaan tähän työhön mukaan täysillä.
"Jos Tornio irtaantuisi seutukuntatyöstä, se olisi kuin yhdellä jalalla seisomista. Tornion mukana olo puolivaloillakin olisi onnetonta. Kokonaisvaltainen lähestyminen on ainut toimintatapa asukkaiden, elinkeinoelämän ja koko alueen tulevaisuuden kannalta. Rakenteellisia muutoksia on pakko löytää."
Ruotsalaisen mukaan Kemin ja Tornion on puhuttava asiat selviksi luottamuksen palauttamiseksi. Hän on optimisti, vähän virankin puolesta. Myös tosiasiat puhuvat puolestaan. "Siperia opettaa ja järki voittaa."
Seutuyhteistyön veteraani viettää tänä vuonna 30-vuotisjuhlaa: Ruotsalainen aloitti 1975 kehittämiskeskuksen edeltäjän talousalueliiton palveluksessa. Simon johtajavuosinakin seudullisuus oli olttopisteessä.
"Ylä- ja alamäet ovat luonteva osa seutuyhteistyötä", hän muistuttaa. Takavuosista tosin vaikeusaste on muuttunut ja palapeli on monimutkaistunut.
"Nykyään seudut itse vastaavat tulevaisuudestaan. Se luo entistä suuremmat haasteet yhteistyön toimivuudelle."