Pariisi, 2000-luvun alku. Joku näyttää levittävän ruttoa rotanraadoista kerätyillä kirpuilla. Varoituksia on kuultu etukäteen Montparnassen eräällä aukiolla, jossa virkaheitto merimies Joss lukee ääneen sanomia.
Työ on saatu perintönä ukilta, joka kerran kummitellessaan sai Jossin innostumaan vanhasta ammatistaan. Varoitukset kantautuvat komisario Jean-Baptiste Adamsbergin korviin, ja hän näkee yhteyden kun ensimmäinen mustunut ruumis kirpunpuremineen löytyy.
Komisario Adamsberg on huono muistamaan nimiä, mutta hänellä on loistava intuitio, tarkka silmä ja resuiset farkut. Hänellä on myös suloinen naisystävä Camille, jonka luona yön vietettyään hän tuntee reisissään vapinaa pitkälle iltapäivään.
Adamsbergin oikea käsi, ylikonstaapeli Danglard, on viiden lapsen yksinhuoltajaisä, huolellinen vaatteiden silittäjä ja armoton oluenjuoja. Avioeron jälkeen 3000 pulloa vuodessa, nykyään enää puolet siitä.
Fred Vargasin teksti on sujuvaa, älykästä ja hauskaa. Mukavinta on, jos osaa naurahdella oikeissa kohdissa, että voi kuvitella itsensä samanlaiseksi kuin teksti. Kirjan siteet dekkarin lajityyppiin eivät ole liian tiukat. Jännittävällä tavalla Vargasin maailma tuo mieleen toisen, sen kaikista kuuluisimman ranskalaisdekkarin, Georges Simenonin komisario Maigret'n.
Ensilukemalla samankaltaisuus rajoittuu vain ranskalaisuuteen, mutta pikkuhiljaa Vargasin tarkka ympäristönkuvaus, tuoksut ja calvados, yksityiskohtainen mutta tyypitelty henkilögalleria alkavat tuntua yhä simenonilaisemmilta.
Raskasrakenteinen komisario Adamsberg ratkaisee rikoksen samalla luonnonvoiman kaltaisella vääjäämättömyydellä kuin edeltäjänsä. Maigret'n piippu vain on vaihtunut kännykkään. Johon Camille ei enää koskaan soita...
Fred (Frédérique)Vargas on keskiaikaan ja eläinten luihin erikoistunut arkeologi. Hän aloitti kirjailijana jo 1980-luvun alussa, ja tehdäkseen eron tutkijan uraansa otti käyttöön kirjailijanimen Fred.
Hän on Ranskassa huippusuosittu, ja hänen teoksiaan on käännetty 22 kielelle. Suomeksi ovat aiemmin ilmestyneet Pystyyn, kuolleet! (2003) ja Ei takkaa, ei tupaa (2004). Mene tiehesi ja pysy poissa on keskiajalta peräisin oleva ohje rutolta suojautumiseen.