EU:ssa vietettiin viime lauantaina Euroopan kielten päivää, sillä unioni haluaa kannustaa kansalaisia aktiivisempaan kieltenopiskeluun. Teemapäivän alla Eurostat julkisti tutkimuksen, joka mairittelee suomalaisia. Tilastolaitoksen mukaan sijoitumme kakkoseksi EU-maiden kielitaitovertailussa.
Meitä monipuolisemmin kieliä puhuvat tutkimuksen mukaan vain slovenialaiset, siis entisen Jugoslavian läntisin väki. Kun 25--64-vuotiailta kansalaisilta itseltään asiasta kysyttiin, slovenialaisista 72 prosenttia sanoi puhuvansa kahta vierasta kieltä, suomalaisista ja slovakialaista 68 prosenttia. Seuraavina tulevat liettualaiset, virolaiset ja latvialaiset.
Tuloksen paikkansapitävyyttä on jo täällä ehditty epäillä niin, että yliarvioisimme kielikykymme. En usko, kun itsensä kehumista on täällä kaikissa muissakin asioissa pidetty omahyväisenä ja kartettavana ominaisuutena ja sen mukaan eletty.
Sitä voi kuitenkin kysyä, mitä tarkoittaa käytännössä, jos ihmisen sanotaan osaavan jotain kieltä. Riittääkö 1 000 vai 3 000 sanan muistaminen, kyky kuunnella sujuvasti ja nyökkiä sopivissa paikoissa vai vasta se, että osaa keskustella sujuvasti tuolla kielellä?
Oletettavasti Eurostatin tutkimus joka tapauksessa kuvaa peruspiirteet unionikansalaisten kielitaidosta.
Huomio tutkimuksessa kiinnittyy pariin surkeaan lukemaan. Unkarissa kolme neljästä aikuisesta ei puhu mitään vierasta kieltä. Onko tilanne oikeasti noin huono vai ovatko kielisukulaisemme vaatimattomia? Vai odottavatko madjaarit, että muut alkavat opetella unkaria?
Yleensäkin entisen itäblokin numerot ovat kolmea Baltian maata lukuun ottamatta heikot. Venäjä ei tutkimuksessa ole mukana, mutta sama koskee oman kokemukseni perusteella sitäkin. Kouluissa kyllä opetellaan kieliä, useimmiten nykyään englantia, mutta kielten käytännön taito on yleensä onneton.
Tutkimuksen kummallisimmat lukemat ovat Britanniasta. Yli puolet maan toisen asteen opiskelijoista eli lukioikäisistä ei lue mitään vierasta kieltä. Toiseksi huonoin tilanne on Irlannissa, jossa samaan joukkoon kuuluu viidennes nuorista. Kaikkialla muualla lukemat ovat olennaisesti toiset. Esimerkiksi Hollannissa vähintään kahta vierasta kieltä opiskelee käytännössä jokainen nuori, Suomessakin lähes jokainen.
Brittien laiskaa opiskelua selittää tietenkin se, että muut opiskelevat heidän kieltään. Voi kuitenkin kysyä, kuinka pitkälle brittien epäluuloja muuta Eurooppaa kohtaan selittää olematon kielitaito. Sen vuoksi maan keskivertokansalainen on aika lailla pihalla siitä, mitä kanaalin toisella puolella tapahtuu ja mitä tavalliset ihmiset muualla ajattelevat.
Kun ei tunne naapurimaan Pierreä tai vähän kauempaa asuvaa Jürgeniä, niin herkästi tulee mieleen, että jotain ne taas juonittelevat, ainakin siellä EU:ssaan.
Mitä kaukaisempi maa, sitä tärkeämpää, että siellä osataan kieliä. Näin saadaan oma sanoma kuuluville ja omat tuotteet kaupaksi.
On varmaa, että ilman koulujen laajaa kieliohjelmaa Suomi olisi nyt Euroopan taloudellinen ja henkinen pussinperä. Kaikkien ei täälläkään tarvitse hallita useaa kieltä, mutta mitä laajempi kielitaito maasta löytyy, sitä parempi. Englannin ja ruotsin taitoa pitää maassa vastakin olla ainakin yhtä paljon kuin nyt. Saksan osaajia on jo liian vähän, ja vielä kun saataisiin paljon lisää venäjän taitajia.
***
Rokkibasistien hengen lahjoja epäillään. Ainakin Marko Ahtisaari hallitsee muutakin kuin soittimensa. Vastikään Nokia osti 10--15 miljoonalla eurolla Dopplr-nettiyhtiön, jossa Ahtisaari oli perustajana ja osakkaana.